Edellisessä osassa Tracon-postausta keskusteltiin lauantain puitteissa puheohjelmista (ja niiden ongelmista), poikarakkaudesta ja cosplaysta. Tässä osassa vuorossa on Se Parempi Conpäivä eli sunnuntai sekä lisää cosplayta, puheohjelmaa (tällä kertaa ilman suurempia ongelmia), yksi aikamme parhaista shoujolehdistä eli Bessatsu Margaret sekä uimapojat ja Antti Tuisku.
Kuultiin, että uimapojat vetäisi lukijoita, joten tässä on.
Schaduw: Kuten jo viime postauksessa mainitsinkin, sunnuntai oli ohjelman puolesta tällä kertaa se Traconin huomattavasti parempi päivä. Kerrankin tuli myös nukuttua kunnon yöunet conpäivien välissä! Pirteänä siis suuntasin yhdeksitoista luennolle Anime, ikä ja immersio, joka käsitteli juuri sitä mitä sen nimen perusteella voisi kuvitella käsittelevän. Luento oli oikein mielenkiintoinen katsaus eri ikäkausiin ja niiden esittämiseen animessa sekä siihen, miten katsojan ikä ja elämäntilanne vaikuttaa hänen kykyynsä samaistua eri ikäisiin hahmoihin. Luennolla käsiteltiin myös immersion rikkoutumista silloin, jos hahmot eivät käyttäydykään iälleen tyypillisellä tavalla, ja koinkin itse aikamoisen järkytyksen, kun sain tietää, että Shigatsu wa Kimi no Uson hahmot ovatkin yläastelaisia eivätkä lukiolaisia. Luento kuitenkin avasi silmiäni aika paljon sille, miksi esimerkiksi juuri kyseistä sarjaa katsoessa onkin usein tuntunut siltä, että vaikka kaikki on nättiä ja kivaa, niin jokin vain on vähän pielessä – mikä on nimenomaan haitannut siis immersiota sarjaan. Tiivis, mutta mielenkiintoinen luento aiheesta, jota ei aina tule kauheasti pohdittua.
Sieltä olikin kuitenkin sitten jo kiire seuraamaan sunnuntain cosplaykisaa, jonne kaverini oli ystävällisesti jonottanut liput minun vielä vetäessä aamupalaa naamaan. Esityskisassa tosiaan oli kilpailemassa Fainttos ja muu Love Letter -ryhmällinen kavereitani, joten piti saada hyvät paikat ja päästä näkemään tämä hartaasti harjoiteltu spektaakkeli. Mutta siitä ja muusta cosplaykisajutusta osaakin varmaan paremmin kertoa virallinen cosplayblogaajamme Fainttos itse.
Tärkein cosplayväline eli jesari.
Fainttos: Varautukaa cosplay-monologiin. Sunnuntaina herätys olikin sitten 5:30 cosplay-kisajuttujen vuoksi. Maskeeraus oli aloitettava hirmuisen aikaisin, jotta ehdimme ennen backstagelle ilmoittautumista klo 8:30 saamaan kaiken valmiiksi. Mielestäni on huonoa aikataulutusta laittaa ilmoittautuminen näin aikaiseen. Itse olin muun muassa hotellini varannut jo pitkän aikaa sitten, ja cosplay-kisan aikataulujen vuoksi jouduin syömään jo maksamani aamiaisen hotellilla erittäin hotkien – ystäväni ei ehtinyt syödä omaansa ollenkaan. Missään ei myöskään mainittu, että lavasteiden tuli olla backstagella myös 8:30, ja meille tulikin kauhea kiire raahata kaikki Tampere-talolle ja vielä koota ne.
Oletimme olevamme melkein viimeisinä harjoitusvuorossa, mutta vuorot menivätkin miten sattui. Myös valokuvaukseen ihmisiä revittiin miten sattuu, ja tämän vuoksi minulta jäi virallisista kisakuvista puuttumaan puvusta hanskat kädestä ja koru kaulasta. Backstagella oli siis omituista sähläystä, ja sen voisi ensi kerraksi suunnitella paremmin – esimerkiksi tekemällä selkeän aikataulun jokaiselle kisaajalle. Onneksi ToriSohva tuli seuraamaan harjoituksiamme ja auttamaan lavasteiden kasaamisessa. Cosplay-mammat ja -avustajat olivat nimittäin vähissä, ja jouduimme tekemään monet asiat itse.
Kun oli aikamme mennä lavalle, meinasivat cosplay-mammat kaiken lisäksi viedä lavasteemme aivan minne sattui lavalla – jouduimme hätyyttämään heitä lavan ollessa vielä pimeänä kuskaamaan tavarat oikeille paikoilleen. Esityksemme meni omalta osuudeltamme hyvin ja yleisökin tuntui pitävän siitä. Emme sijoittuneet, mutta hävisimme päteville esityksille. Pohdimme syytä häviöömme (emme siis tätä kirjoittaessa ole vielä saaneet tuomaripalautetta), ja olihan esityksessä pientä viilattavaa.
Kun kameramiestä ei saa opastaa.
Fainttos: Kun näimme videon esityksestämme, selvisi yksi syy lisää. Esitystä videokuvannut henkilö muun muassa kuvasi ihan mitä sattui esityksessämme. Esimerkiksi hän kuvasi hahmoa, joka ei todellakaan ollut silloin keskiössä. Pahinta tässä on, että kuva tuli livenä taustalla olevalle screenille. Tästä seurasi se, että yleisö oletti, että hahmolle tapahtuisi pian jotain, ja huomio kiinnittyi tähän. Emme itse olleet saaneet ohjata kyseisen kuvaajan toimintaa, ja ainakin omasta mielestäni tällainen kuvaaminen häiritsee esityksen toimivuutta.
Toinen asia, mikä esitystämme haittasi, oli valomiehen toiminta. Valot eivät olleet yhtään samanlaiset kuin olimme toivoneet. Jatkossa voisi siis antaa selkeämmät ohjeet, miten valo-ohjeet pitäisi valomiehelle antaa, jos meidän ohjeissamme oli jotain vikaa (vaikka mielestämme kirjoitimme ne aika selkeästi). Lisäksi ihmettelen, että muilla kisaajilla oli esityksissään liikkuva spottivalo käytössä, mutta kun me olimme sellaisen laittaneet valo-ohjeisiimme, meille ilmoitettiin, että sellaista ei ole käytettävissä.
ToriSohva: Kävin itsekin pitkästä aikaa eli ehkä kolmatta kertaa ikinä katsomassa cossikisaa vain todetakseni, etteivät ne yhä edelleenkään ole minun juttuni. Sen sijaan Fainttoksen poppoon autteleminen oli ihan hauskaa hommaa.
Kisan jälkeen suuntasin kuulemaan Betsumasta tapahtuman minun osaltani viimeiselle luennolle Meidän aikamme Bessatsu Margaret. Ja juurikin suuntasin, sillä loppujen lopuksi löysin luentopaikalle vasta kymmenen minuuttia myöhässä, mistä on syyttäminen ainoastaan huonoa suuntavaistoani. Mitään mullistavaa luennolla ei käyty läpi, mutta tällainen peruskatsaus yksittäiseen lehteen oli oikein kivaa kuunneltavaa, jollaista voisi conien kevyempänä ohjelmana olla enemmänkin. Harmi, että kovin moni ei ollut luennolle löytänyt, sillä etenkin uudemmille harrastajille tällaiset suositteluja pursuavat ohjelmat varmasti ovat hyödyllisiä.
Tässä nopeasti kerrattuna tärkeimmät shoujoelementit: kukkia, dokidokia ja poika.
Schaduw: Itsekin olin Betsuma-luennolla ja tykkäsin. Voisin tietysti varmasti sanoa luentoa luettelomaiseksi, mutta tällaiselle ohjelmalle se kuitenkin jotenkin sopii ja oli odotettavissakin: luennon tarkoitushan oli esitellä yhtä yksittäistä lehteä eikä sen kummemmin lähteä tekemään syvempää analyysiä. Menin kuulemaan, mitä Betsumassa nykyään pyörii ja sitä sain myös kuulla sekä ohessa myös katsauksen lehden lähihistoriaan ja tärkeimpiin tekijöihin. Pakko sanoa, että jotenkin vain nämä mangapuhelinluetteloita käsittelevät luennot uppoavat minuun kuin kuuma veitsi voihin ja sarjasuosituksiakin tuli shoujon ystävälle paljon. Jos luentotallenne tai diat joskus päätyvät nettiin, niin suosittelen shoujofaneille niihin tutustumista.
Betsuman jälkeen lähetin ToriSohvan ostamaan minulle Sorsapuiston namutaksista vesimelonimetrilakua (joka oli conini paras ja ainoa ostos), jotta ehdin itse taas kerran vaihteeksi Free!-luennolle, tällä kertaa nimeltään Teiniangstia ja treenausta: Free!, kohdeyleisö ja kuvankieli urheiluanimessa. Uimapojat ne eivät vaan käy koskaan vanhaksi. Tykkäsin tästäkin luennosta paljon ja se sisälsi melko mielenkiintoista pohdintaa siitä, mikä tekee urheilusarjasta nimenomaan urheilusarjan ja etenkin siitä, miten kuvakieli vaikuttaa animen tulkintaan. En ole vieläkään itse täysin varma sitiä, onko Free! nyt urheilusarja vai ei, mutta itse paljon shoujojuttuja lukeneena ja katsoneena oli ihan jännä kerrankin huomata ja ajatellas sitä, miten nämä sarjat vaikuttavat myös siihen, miten ehkä katson muita sarjoja ja miten tällaisella kuvakielellä animessa voidaan leikitellä. Loistava setti kaikin puolin ja kaiken tämän loistavuuden päätti vielä Free!-Tuisku-medleyvideo, joka sisälsi kaikki Antti Tuiskun (Suomen paras miesartisti heti Juha Tapion ja Robinin jälkeen) parhaat kappaleet uimapoikien taustalla. Niin täydellinen lopetus conille.
Peto on irti…
Fainttos: Itse pidin Free!-luennosta sen verran kuin pystyin keskittymään. Kisan ja aikaisen aamun jälkeen olin aivan uupunut, ja silmät meinasivat mennä kiinni. Luennoitsija Aino Tegelman hoiti homman jälleen kotiin.
Ylipäänsä Traconista jäi kuitenkin vähän kuiva maku suuhun. Kuten jo mainitsin, en paljon saanut aikaiseksi, mutta se on oma vikani. Olisin varmasti saanut enemmänkin aikaa kulutettua ohjelmissa. Cosplay-kisan takia oli tehtävä uhrauksia. Uskon kuitenkin, että tulen ensi vuonna uudelleen Traconiin. Tämä siksi, että aiempina vuosina se on ollut yksi lempitapahtumistani. Tänä vuonna titteli siirtynee toiselle tapahtumalle, mutta on Tracon silti tapahtumana Suomen aatelistoa. Kunhan tapahtuma kuuntelee kävijäpalautetta, niin eiköhän siitä hyvä tule. Nyt vielä kaveriporukan kanssa on mysteerinä olemmeko Tracon Hitpointiin menossa, mutta hieman kyllä kiinnostaisi.
ToriSohva: Ihan kiva, mutta ei yhtä ihan kiva kuin aikaisempina vuosina. Osa kuivasta fiiliksestä johtuu varmasti omasta jotenkin innottomasta suhtautumisestani ja väsymyksestäni ennen conia sekä tietenkin laiskuudestani ohjelman suhteen, mutta ikävä kyllä itse tapahtumakaan ei oikein noussut niin tällä kertaa niin hyväksi, että tunnelma olisi jaksanut kohota. Minuakin Hitpoint kiinnostaa varovaisesti, mutta nyt tuntuu vahvasti siltä, että loppuvuoden voisi olla vaihteeksi vähän enemmän kotosalla muutenkin.
Heihei Tracon, ensi vuonna taas uudestaan (lehtipihviä ja vesimelonilakua).
Schaduw: Sunnuntain kolme hyvää luentoa kyllä pelasivat oman Traconini varsin valjun lauantain jälkeen ja erityisesti Betsuma-luennolta jäi mielen perukoille liuta shoujosarjoja, joihin seuraavaksi tutustua. Tämän vuoden Tracon ei tosiaan yltänyt ihan sille tasolle, jolla se on mielestäni aikaisemmin ollut ja tuntuu lisäksi kärsivän vuosi toisensa perään vähän samoista järjestelyongelmista. Toivottavasti tämän vuoden kävijäpalautteesta kuitenkin otetaan oppia ja saadaan ainakin muutamia tämän vuoden ongelmista hoidettua pois seuraavan vuoden tapahtumasta. Hyvät, pahat ja otakut jäänee nyt kuitenkin seuraavaksi kirimään kuluvaa animekautta loppuun päin ja seuraava contapahtuma taitaakin sitten olla Desutalks Helsingissä.
Fainttos
Schaduw
ToriSohva
Hyvät, pahat ja otakut 