Liebster Award

Missing Linkin Arana tägäsi tässä taannoin HPO:n Liebster Awardilla – kiitokset siitä! – ja vastasimme Aranan kysymyksiin koko kirjoittajakaartin vahvuudella.

liebster

Liebster Awardin säännöt:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto (yllä oleva kuva) esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Koska HPO on animeblogi, päätimme pitäytyä vastauksissamme ja kysymyksissämme animessa ja mangassa. Pyrimme myös näin ollen jakamaan tämän tunnustuksen eteenpäin sellaisille blogeille, joiden kirjoittajat ovat kiinnostuneita animesta ja/tai mangasta. Pakko ei ole vastata, ja jos vastaakin, niin voi halutessaan vastata vaikka vain osaan kysymyksistä. Ja vastata saavat toki muutkin kuin nämä nimetyt blogit. Lukijamääristä meillä ei ole tuon taivaallista tietoa, mutta tuskinpa tuolla nyt on niin väliäkään.

Nimeämme siis seuraavat blogit:

Ja tässä ovat kysymyksemme:

  1. Miksi katsot animea ja/tai luet mangaa?
  2. Onko animessa ja/tai mangassa joitain asioita, jotka ärsyttävät sinua?
  3. Kuinka aktiivinen animen/mangan kuluttaja olet?
  4. Mikä oli ensimmäinen katsomasi anime (jota katsoit silleen että ”tämä on nyt sitä animea”) ja mitä silloin ajattelit siitä?
  5. Mikä oli ensimmäinen lukemasi manga ja fiiliksesi siitä?
  6. Ovatko manga ja anime poikineet elämässäsi jotain oheisharrastuksia tai ihan uusia harrastuksia? Mitä?
  7. Jos voisit elää päivän jonkun anime- tai mangasarjan hahmon elämää, niin kenet valitsisit?
  8. Mitä muuta viihdettä kulutat animen ja mangan lisäksi, ja minkä näistä miellät ykkösjutuksesi?
  9. Katsotko tai luetko sarjoja mieluummin julkaisutahtiin vai pitkissä putkissa?
  10. Kulutatko paljon sarjoja vai katsotko mieluummin suosikkejasi yhä uudelleen?
  11. Kuka on kaikkien aikojen paras waifusi, husbandosi tai muuten vain suosikkihahmosi? Valitse vain yksi!

Itse vastasimmekin sitten tosiaan kaikki Aranan esittämiin mielenkiintoisiin kysymyksiin, pitäytyen kuitenkin anime- ja manga-aiheissa.

1. Lapsuuden suosikkiteos, joka ihastuttaa, viihdyttää ja/tai tekee vaikutuksen edelleen?

Fainttos: Ehdottomasti Muumit. Olen aina rakastanut sarjaa, niin kauan kuin muistan sen nähneeni. Myös valtaosa sarjan hahmoista on yhä minulle hyvin rakkaita, ja suhteeni hahmoihin on muuttunut vuosien varrella. Muun muassa Mörköä pelkäsin (kuten valtaosa suomalaisista), mutta nykyään hän on yksi lempihahmoistani – eikä vain Muumi-hahmojen välillä. Muita hyviä ehdokkaita tähän olivat Pokémon ja Digimon.

Schaduw: Tämä on aika paha. Kyllähän se kuitenkin taitaa varmaan olla Pokémon, sillä sen parissa minulla lienee pisin historia ja jokin taskumonstereissa vaan edelleenkin jaksaa kiinnostaa – niin videopeleinä kuin sarjana, kortteina ja oheistuotteinakin. Pari muuta vahvaa vaihtoehtoa olisivat voineet olla mangat Full moon wo Sagashite ja Salapoliisi Conan, joista etenkin jälkimmäistä luin aikanaan todella ahkerasti ja ne jaksavat kyllä vieläkin viihdyttää.

ToriSohva: Heittämällä Sailor Moon – lähinnä se ysärianime, mutta myös manga. Yllättävää kyllä, Sailor Moonissa viehättävät edelleen samat asiat kuin silloin toistakymmentä vuotta sitten animeen vasta tutustuessani: valtaviin mittasuhteisiin paisuva tarina, avaruusteema, kohtalot ja menneet elämät sekä tietenkin taikatytöt.

2. Erityisesti mieleen jäänyt, voimakkaita negatiivisia tunteita herättänyt fiktiohetki ja/tai hahmo?

Fainttos: Mainitaan tässä nyt eräs erittäin epämiellyttävä fiktiohetki. Maratoonasimme ystäväporukalla laatuteoksen Oniichan no Koto Nanka Zenzen Suki Janain Dakara Ne!!, ja kyseinen teos oli aivan kammottava. Lopussa kaikki vain ulisivat yhteen ääneen, eikä kukaan muista lopputapauksista mitään. Sarja oli kaiken kukkuraksi järkyttävän ruma, ja hahmojen ”karvaiset” olkapäät ovat palaneet mieleeni lopullisesti.

Schaduw: Kiitos, ei muistutuksia siitä maratoonista. Joko kuitenkin aika kultaa muistot tai sitten olen vain kokenut paljon pahempaakin kuin tuon kyseisen animen, sillä se ei ensimmäisenä tullut itselleni tähän mieleen. Sen sijaan minulle tulivat ensimmäisenä mieleen eräät hetket Grisaia no Kajitsun parissa, etenkin siellä sarjan loppupuolella. Sen enempää spoilaamatta. Oli kuitenkin ällöttävää, inhottavaa ja häiritsevää. Muistan, että se juttu pyöri päässäni tosi pitkään vielä sarjan loppuun katsomisen jälkeenkin ja näin siitä painajaisia. Myös Diabolik Lovers olisi ollut hyvä ehdokas tähän, mutta kyllä Grisaian kauhunhetket voittavat sentään ällövampyyritkin 5-0.

ToriSohva: Pohdittuani tätä kysymystä hyvän tovin monestakin eri näkökulmista joudun sanomaan ohi. Mikään kokonaisuutena huono sarja ei herätä minussa niinkään voimakkaita negatiivisia tunteita vaan pelkkää apatiaa. Rakkaimmat animehahmoni taasen ovat saaneet viettää melko rauhallista elämää, mitä nyt Madoka Magican Mamin meno on välillä vähän päätöntä – toisin sanoen, olen saattanut olla lievästi harmistunut suosikkieni vastoinkäymisistä, mutta en vain välitä tarpeeksi saadakseni aitoa pahaa mieltä tai hillittömiä itkukohtauksia kuten eräissä amerikkalaisen television tuotoksissa. Oikein ällöihin limanuljakehahmoihinkaan ei ole tullut törmättyä hetkeen.

3. Erityisesti mieleen jäänyt, voimakkaita positiivisia tunteita herättänyt fiktiohetki ja/tai hahmo?

Fainttos: Shinsekai Yorin katsominen. Katsoin pienenä siskoni kanssa paljon animea, ja kyseinen sarja oli ensimmäisiä itsenäisesti valitsemiani, suuresti massasarjoista eroavia sarjoja, joita katsoin. Sarja on yhä yksi suosikeistani, ja olen iloinen, että päädyin katsomaan juuri sen. Hieno teos, ja sen katsominen oli iloa, jännitystä sekä hämmennystä.

Schaduw: Näitä löytyy onneksi huomattavasti enemmän kuin negatiivisiä hetkiä, joten valitseminenkin on vähän vaikeaa. En ole viime aikoina kauheasti ehtinyt animea katsomaan (;___;), mutta Haikyuun ensimmäisen kauden katsoin joulukalenterianimuna, ja sitä katsoessa koin kyllä monia, positiivisia hetkiä, etenkin kaikki sellaiset hetket, joissa oli mukana joukkueen varakapteeni Sugawara Koushi. :D Taidan kuitenkin silti vastata hieman kauemmin sitten katsomani sarjan eli Barakamonin, joka ylipäätän herätti aika paljon positiivisia tunteita, mutta erityisen positiivisena on jäänyt mieleen Naru.

ToriSohva: Viimeisin tällainen olisi varmaan Yowapedan aloitus. Onodan tie kilpapyöräilykerhoon oli hurjan mukavaa ja motivoivaa luettavaa. Eipä siitä sen enempää.

4. Viimeisin kuluttamasi teos, joka kosketti sieluasi syvästi?

Fainttos: Shigatsu wa Kimi no Uso. Sarja oli todella traaginen, ja hahmojen koettelemukset todella koskettivat. Suru välittyi katsojaan, ja myönnän, että oli tälläkin herralla lähellä, että tippa olisi tullut linssiin. Useampaan otteeseen. Kylmiä väreitä sai kokea todella usein.

Schaduw: Tähän täytyy varmaan valita Natsume Yuujinchou, vaikka siitä onkin jo vähän enemmänkin aikaa. Katsoin reilu vuosi takaperin kaksi ensimmäistä kautta joulukalenterianimenani ja ihastuin sarjaan. Youkaiden ja Natsumen mukava yhteiselo (ainakin ajoittain), ongelmien ratkaiseminen ja Nyanko-sensei ja Natsume itse ja kaikki on vaan niin ihanaa.

ToriSohva: Melko pysäyttävä kysymys, sillä animehan harvemmin sieluani koskettelee edes päällisin puolin. Vaadin fiktioltani hurjan paljon aikaa ja pitkiä hahmokaaria ennen hahmoihin kunnolla tykästymistä. Siihen eivät yhden ja harvoin kahdenkaan courin sarjat ikävä kyllä kykene. Tunnustan myös, että näin vanhana tätinä ei oikein osaa samalla tavalla eläytyä teini-ikäisten tunne-elämään kuin joskus nuorempana. Mutta myönnettäköön, että Death Parade teki yllättävän hyvää työtä kylmän kokoroni herättelemisessä – ehkä osin juuri vanhempien hahmojensa ansiosta.

5. Teos, josta olisit halunnut kaikella sydämmelläsi pitää, mutta et vain pysty?

Fainttos: Tähän kategoriaan oli todella monta ehdokasta. Aldnoah.Zero, Angel Beats, Jigoku Shoujo… Valitsin kuitenkin Sword Art Onlinen tähän, sillä sarjan peliteema on lähellä sydäntäni. Valitettavasti sarja kaatui tajuttoman naurettavaan käsikirjoitukseen, jossa ei ollut mitään järkeä. Täten koko tarinan traagisuus ja eeppisyys ei välittynyt, ja kaikki tuntui vain typerältä. Hyvin kirjoitettuna ihan nätin näköinen ja hyvän soundtrackin sisältävä teos olisi voinut olla todella hyvä, ja olisin todella halunnut pitää siitä.

Schaduw: Viimeisimpänä tulee mieleen ehkäpä Koufuku Graffiti. Odotin sarjaa todella paljon ja uskoin pitäväni siitä (japanilaista ruokaa ja söpöjä tyttöjä, kukapa ei sellaisesta pitäisi?) ja halusin pitää siitä, mutta se ei yksinkertaisesti vain iskenyt sitten ollenkaan. Japanilaista ruokaa kuvattiin sarjassa kyllä tosi näyttävästi ja ihanasti, ja joka jaksoa katsoin murkinoita kuolaten, mutta itse tytöt olivat jotenkin kauhean hajuttomia ja mauttomia, ja sarja vähän tuskallisen selkeästi suunnattu miehille.

ToriSohva: Viimeisin tapaus on varmaan Charlotte, joka oli toteutukseltaan erittäin laadukas, ja jossa oli paljon potentiaalia. Harmi vain, että sarja oli aivan liian täynnä kaikkea. Karsitummalla käsikirjoituksella tai, parempi vielä, tuplasti tai jopa triplasti pitemmällä kestolla sarja olisi ehkä jopa onnistunut koskettamaan kylmää ja kovaa sydäntäni.

6. Teos, josta et olisi ikinä uskonut pitäväsi, mutta päädyit yllättäen tykkäämään kuitenkin?

Fainttos: Näitäkin sarjoja on todella paljon. Epäilin Sanzoku no Musume Ronjaa jo kauan ennen sen ilmestymistä, sillä sen 3D-toteutus epäilytti minua. Pari jaksoa sitä katsoneena kuitenkin rakastuin sarjaan suuresti. Sen hahmot, musiikki ja tietenkin monelle suomalaiselle tuttu tarina vetivät minua puoleensa. Eikä se pelkäämäni 3D ollut aivan niin kammottavaa kuin pelkäsin.

Schaduw: Minullakin riittää kyllä näitäkin, mutta ehkä tähän kohtaan voisin nyt vastata vaikka sen Haikyuun. Urheilusarjat ylipäätään ovat minulle vähän ”meh” ajatuksena, mutta yleensä, jos päädyn sellaista katsomaan, niin yllätyn aina positiivisesti. Näin kävi myös mm. Ace of Diamondin ja Kuroko no Basketin kanssa. Myös Ansatsu Kyoushitsu oli sellainen, että se oli kovassa huudossa koulussani silloin, kun olin Japanissa vaihdossa, mutta luin jonkun mainostekstin ja tulin siihen tulokseen, että ei ole minun juttuni. Kuitenkin sitten Suomeen palattuani päädyin sitä lukemaan (mahdollisesti sen jälkeen, kun siitä ilmoitettiin anime) ja pidinkin tosi paljon.

ToriSohva: Taisin haukkua Aikatsua sen juuri alettua syksyllä 2012 aika rankoin sanakääntein, mutta kuinkas sitten kävikään.

7. Onko fiktiohahmo saanut sinut joskus syvästi liikuttumaan? Jos niin kuka?

Fainttos: Tähän voisi laittaa listan hahmoista, joille käy sarjoissa huonosti, mutten lähde spoilaamaan näiden hahmojen kohtaloja. Valitsen siis hahmon, joka liikutti pienenä varmasti montaa suomalaista: Ash Ketchumin Pikachu Pokémonista. Siskoni kanssa pidimme jaksoa, jossa Pikachu oli lähdössä Ashin luota pois suorastaan järkyttävän surullisena. Kohtauksen tunnelma, musiikki, Ashin juoksu Pikachun luota pois… Hieman nousee tippa linssiin sitä ajatellessani myös nyt, kun kirjoitan tätä. Tähän olisi myös voinut ottaa samasta sarjasta Butterfreen lähtemisen – todella surullinen kohtaus.

Schaduw: Voivoi, kyllä näitä nyt pitäisi löytyä, mutta onpas silti vaikea keksiä joku tietty hahmo tähän hätään. Olen tosi herkkä itkemään ja parun suunnilleen jokaisen kouluanimen valmistujaisjaksoakin. Myös yksipuolinen rakkaus sattuu sydämeeni ja saa kyyneleet silmiin melkein joka kerta. Mutta jos nyt yksi pitää valita, niin valitsen ehkäpä Fullmoon wo Sagashiten Merokon. Sarjan lukemisesta on noin ikuisuus, mutta muistan edelleen, miten katkerasti välillä itkin Merokon puolesta. ;___;

ToriSohva: Viitaten jälleen neloskohdan perusteluihini, sitä tapahtuu animen parissa tätä nykyä hyvin harvoin. Aikoinaan kuitenkin Neon Genesis Evangelionin Kaworu sai aikaan melko syvää liikutusta (joskaan ei kyynelehdintää) ei vähiten kiitos traagisen ja ihan täysin platonisen suhteensa Shinjiin. Shinji ja Kaworu olivat ehkä ensimmäinen kunnollinen OTP:ni ja edelleen animehistoriani tärkein sellainen. Kaworu on muutenkin animepojaksi harvinaisen hyväksyttävä, joten ehkä titteli liikuttavimmasta animehahmosta on ihan ansaittu.

8. Teos, joka on jäänyt erityisesti mieleen jännittävän visuaalisen toteutuksensa takia?

Fainttos: Yuri Kuma Arashin visuaalinen toteutus oli todella mielenkiintoinen. Värimaailmaa ja teknistä toteutusta myöten kaikki oli mietitty. En nyt muista yksityiskohtaisesti mitään jänniä esimerkkejä, mutta muistan, että pidin sarjan visuaalisesta toteutuksesta.

Schaduw: Bakemonogatari ainakin tulee mieleen, mutta ehkä vielä vahvemmin kuitenkin Shiki. Sen katsomisesta on jo aika paljon aikaa, mutta muistan sen jotenkin nimenomaan mielenkiintoisen ja hieman erilaisen visuaalisen toteutuksen takia.

ToriSohva: Tosi vaikea sanoa mitään yksittäistä. Kun nyt kuitenkin Fainttos otti Ikuharan pöydälle, niin sanotaan Utena. Törmäsin sarjaan ensimmäistä kertaa hyvin varhaisessa vaiheessa harrastusta, ja katsoinkin sarjan aika pian ensitutustumisen jälkeen, joten visuaalit painuivat erityisen hyvin mieleen. Samaiset visuaalit olivat myös ykkössyy, miksi kiinnostuin etsimään sarjan käsiini.

9. Teos, joka on jäänyt erityisesti mieleen musiikkiensa takia?

Fainttos: Shigatsu wa Kimi no Uso on musiikkisarja, jonka perusteella voi jo olettaa, että sarjan musiikki on hyvää. Lisäksi se saa plussaa siitä, että siinä ovat kaksi minun lempisoitintani keskiössä: piano ja viulu. Lisäksi sarjan opening on viime vuoden alkutunnarien joukosta yksi suosikkejani.

Schaduw: Tästä on ollut varmaan ennenkin puhetta, mutta minulle ei jostain syystä jää animesta musiikit mieleen ollenkaan. Lukuun ottamatta ehkä openingeja ja endingejä. Mutta jos niistä puhutaan niin mieleenpainuvimmat ovat ehkäpä olleet Fullmoon wo Sagashite, ja Natsume Yuujinchoun ensimmäisestä OP:sta pidin myös todella paljon. Mutta jotta en koko ajan toistele samoja sarjoja, niin voisin valita tällä kertaa ehkäpä Vampire Knightin. En muista yhtään, millaisia sen musiikit OP:n ja ED:n lisäksi olivat, mutta ne kuitenkin jäivät mieleen ja innostuin sarjan myötä ON/OFF:ista muutenkin.

ToriSohva: Olin jo vastaamassa Madoka Magica, jonka soundtrackia tuli kuunneltua sen ilmestyttyä harvinaisen paljon. Sitten muistin Mawaru Penguindrumin, jota muistellessani muistan aina ensimmäisenä juurikin sen soundtrackin. Noin, kaikki Ikuhara yhdessä postauksessa!

10. Teos, joka on viehättänyt erityisesti maailmanrakennuksensa/lorensa takia?

Fainttos: Nagi no Asukaran vedenalaisen ja maanpäällisen maailman välinen jännite oli mielestäni todella mielenkiintoinen. Kumpikin karsastaa toisiaan. Lisäksi sinertäviä silmiä lukuun ottamatta maanpäällisiin ihmisiin verrattuna samannäköisten vedenalaisten ihmisten erikoiset ominaisuudet olivat mielenkiintoisia. He eivät muun muassa pysty olemaan maan päällä montaa tuntia ilman suolavedessä pistäytymistä. Mielestäni sarjan maailma on erittäin mielenkiintoinen ja viehätti minua. Haluan myös mainita, että aiemmin toisessa kysymyksessä nimittämäni Shinsekai Yori loistaa myös mielenkiintoisella maailmallaan.

Schaduw: Fainttosin mainitsema Nagi no Asukara tosiaan oli kyllä kieltämättä todella viehättävä maailmallaan. Mutta jotten nyt samaa valitsisi, niin voisin valita vaikkapa No. 6:n. Mielestäni suojatun kaupunkin asukkaiden vahva hierarkia osaamisensa perusteella, ja toisaalta kaikki kaupungin muurien ulkopuolelle jäävä oli mielenkiintoinen asetelma, mutta vähän lyhyeksi jäänyt anime ei kyllä tehnyt sille ihan oikeutta. Minulla on alkuperäinen kirjasarja vielä kesken hyllyssä, mutta ehkä sekin jo kertoo jotain, että maailma ja tarina jäivät kiinnostamaan hätäisesti lopetetun animen jälkeen niin paljon, että kirjat oli pakko hankkia.

ToriSohva: Ympyrä on hyvä sulkea palaamalla Sailor Mooniin. Sailor Moonin maailmanrakennus ei ehkä ole objektiivisesti parasta, mutta sen järjestelmät, logiikka ja historia kiinnostivat minua aidosti; olkoonkin, että syynä on todennäköisesti eniten tuoreen animenkatsojan into. Tuntui, että Sailor Moonin universumia olisi pystynyt laajentamaan loputtomiin, ja omia fanihahmojakin tuli luotua pöytälaatikkoon ja deviantArtiin melkoinen liuta.

11. Kolme kivointa Disney-neitoa?

Fainttos: Kysymyksen pitäisi todennäköisesti tarkoittaa Disneyn prinsessahahmoja, mutta aion laajentaa vastaukseni kaikkiin naishahmoihin, sillä kysymys rajaa vastauksen vain ”neitoihin”. Luulin, että olisin keksinyt tähän helposti kolme lemppariani. Tajusin vasta asiaa miettiessäni, että minulla on vain suosikki Disney-neito, mutta kolmen miettiminen tuottaa haastetta. Moni ei nimittäin ole tuottanut itsessäni suuria tunteita, ja moni on luonteeltaan suhteellisen geneerisiä. Ehdoton suosikkini on Jasmine, sillä Aladdin on yksi lempi Disney-elokuviani, ja pidän siitä, että Jasminella on myös asennetta. Myös hänen design on kiva. Toiseksi valitsen Reyn uudesta Star Warsista. Rey oli mielestäni todella miellyttävä ja mielenkiintoinen hahmo, ja odotan innolla, miten hänen tarinansa tulee jatko-osissa etenemään. Toivottavasti hän ei vajoa geneerisen sankarittaren rooliin. Kolmanneksi sijoittuu Lumikki, ja oikeastaan vain sillä perusteella, että Lumikki oli ensimmäinen näkemäni Disney-elokuva. Luonteeltaan hän ei vetoa minuun mitenkään, mutta onhan hän kysymyksen mukaisesti todellakin kiva ja mukava.

Schaduw: En ole pitkään aikaan Disney-juttuja katsonut, joten valintani ovat varmaan sieltä vähän vanhemmasta päästä Disneyn tuotantoa. Kaunottaren ja hirviön Belle kuitenkin oli minulle pienenä jotenkin samaistuttava hahmo, koska hän piti lukemisesta eikä kuolannut tyhmien miesten perässä ja pystyi jotenkin näkemään Hirviön ulkomuodonkin ohi. Toiseksi voisin valita Mulanin enkä ole itse asiassa itsekään ihan varma, miksi, sillä en koskaan varmaan edes katsonut kyseistä elokuvaa kovin montaa kertaa enkä enää tarkalleen edes muista, miten se päättyi. Jotenkin kuitenkin historiallinen Kiina miljöönä oli kiva ja Mulanin rohkeus kulkea omia polkujaan ansaitsee hänelle paikan top3:ssa. Ja viimeisenä sitten ehkä Tähkäpää, joka onkin vähän uudempaa tuotantoa, koska en ollut enää mikään ihan pikkulapsi, kun sen katsoin. Tähkäpää kuitenkin oli vähän erilainen kuin vanhemmat prinsessat ja jäi ehkä siksi mieleen kivana, uutena tuulahduksena.

ToriSohva: En tiedä, onko väärin valkata Pixar-neitoja, mutta valkkaan silti. Inside Outin Suru on tosi moe myrtseilijä, ja Urhean Merida taas, no, oikein kiva! Kolmanneksi tekee mieli valita Mulan. En itsekään ihan tiedä miksi, mutta kun tuo Schaduwkin sen valitsi, niin eihän se ihan huono tyttö voi olla. (Rey on muuten myös oikein hyvä neito, mutta mennään nyt tällä edes vähän perinteisemmällä lottorivillä)

Mainokset

Yksi kommentti

  1. Kylläpäs keksitte hauskoja kysymyksiä eteenpäin!

    Fainttos, tarkoituksena oli nimenomaisesti kysyä Disney-neidoista prinsessoja laajemmin, koska Prinsessa-franchise kattaa vain aika suppean joukon hahmoja (ja esimerkiksi oma supersuosikkini Megara jää pois siitä listasta). Jasmine on kyllä laatuvalinta, josta itsekin tykkäilen, vaikka roolinsa leffassa ei olekaan kovin aktiivinen. Lumikista itse tykkään nimenomaan uusimman katsomisen tuloksena, vaikka nostalgia-arvonsa on minulle aika nolla. Sen sijaan Rey ei itseeni tehnyt kovin kummoista vaikutusta, kun tuntui että oli lähdetty vähän turhan väkinäisesti pakottamaan vahvaa itsenäistä naishahmoa. Muiden valinnoista myös Belle ja Mulan ovat lähellä omaakin sydäntä. Tähkäpää ja Merida voisivat myös olla potentiaalisia tykättäviä, mutta eivät ole toistaiseksi tuntuneet kovin läheisiltä.

    Mutta se Disneystä, myös animempia vastauksia oli tosi kiva lukea. Visuaalisissa seteissä Ikuharat ja Shiki ovat itseenikin tehneet ison vaikutuksen nimenomaan visuaalisella toteutuksellaan, ja Penguindrumista ja varsinkin Utenasta musiikkipuoli on myös iskenyt. Etenkin Shiki herätti voimakkaalla ja melkein parodisella ulkoasullaan riemua. Kaikki ne ihmeelliset hiustyylit ja Lady Gaga -asut.

    Nagiasu on jäänyt minullekin muuten mieleen maailmanrakennuksen takia juurikin samoista syistä kuin Fainttosille. Oli erityisen jännää, miten kasuaalisti vedenalainen maailma ja sen toiminta esitellään täysin arkipäiväisenä maailmana, jossa korostetaan katsojalle päin enemmän nimenomaan sen tavallisuutta kuin erikoisuutta.

    Torin valinta olisin halunnut tykätä mutten pystynyt -sarjaksi on kyllä traagisen osuva. Charlottessa on kovin paljon liikaa sisältöä sen aikamäärään nähden. Itselle jäi siitä kuitenkin onneksi parempi fiilis, ja pidin sarjan epätasaisuudesta huolimatta sen yllätyksellisyydestä. Se ei koskaan jäänyt polkemaan paikallaan tai jumittunut totunnaisille urille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: