Desucon Frostbite 2016 – cosplayta, cosplayta ja hieman ehkä muutakin

Desucon Frostbite järjestettiin viidennen kerran 15.-17.1.2016 jälleen Lahden Sibeliustalolla. Kuten edellisessä postauksessani kerroin, odotin tapahtumaa yllättävänkin innoissani. Nyt tapahtuma on takana, ja se oli jälleen kerran onnistunut – ainakin pääosin.

Perjantaina suunnitelmissa oli ehtiä avajaisiin, mutta saapumisemme venähti jostain syystä taas. Jälkikäteen tarkastin siellä esitetyn intro-videon tapahtumalle, jossa Desuconin järjestäjätiimiä esiteltiin Baccano!-animen alkutunnarin tyyliin. Video oli erittäin hauska, ja siihen oli nähty vaivaa. Näitä katsoisi lisääkin. Loistava aloitus tapahtumalle!

1

Avajaisten jälkeen perjantaini sujui cosplay-asioiden parissa. Kuten viime postauksessani kerroin, oli minut ja ystäväni valittu kisaamaan ECG-karsintoihin. Cosplay-järjestelyistä kerron kuitenkin tämän postauksen lopussa omassa luvussaan. Alun perin lavaharjoitustemme piti olla vasta yhdeksältä, mutta peruutusten vuoksi niitä aikaistettiin. Ne kuitenkin menivät päällekkäin kaikkien minua kiinnostavien luentojen kanssa, joten päädyin harjoituksista siirtymään suoraan Desuloungeen, joka on mielestäni erittäin hyvä lisä perinteisille iltabileille. Pidän sen rauhallisuudesta ja sijainnista conipaikalla. Jotkut ystäväni kommentoivat, että musiikin alkaessa oli vaikeaa kuulla toisia, jolloin keskustelusta tuli huutamista. Itse en tätä allekirjoita. Pidin siis Loungesta jälleen kerran.

Lounge oli perjantaina ainut tapahtuman järjestämä aktiviteetti, johon pystyin osallistumaan. Lauantaina koko päivä meni cosplay-juttujen parissa, joten jouduin silloin skippaamaan kaikki luennot. Kisojen jälkeen menimme syömään ystäväporukkamme kanssa, jonka jälkeen siirryimmekin iltabileisiin. Paikkana tänä vuonna oli Hotel Lahden Seurahuone, joka sijaitsi Lahden keskustassa – hyvin siis pääsi paikan päälle. Paikka itsessään ei minua miellyttänyt. Tilaa ei ollut tällaiselle kävijämäärälle riittävästi. Juomajonot olivat täten valtavan pitkät. Ihmismassasta seurasi myös ahtaus ja liikkuminen oli hankalaa. Tähän voisi ehkä auttaa bileiden kävijämäärän rajoittaminen, jotta bileissä oleskelu olisi miellyttävää. Pidin ideasta, että bileissä oli rauhallisempi ja vauhdikkaampi puoli erotettuna. Molemmissa oli kuitenkin ongelmansa. Rauhallisella puolella juomajono oli lyhyt, mutta syystä: siellä kävi vain käteinen. Tästä olisi voinut ilmoittaa etukäteen, jotta olisi voinut varautua. Nyt jouduin hakemaan juomani vauhdikkaammalta puolelta, jossa juomajonot olivat todella pitkät. Vauhdikkaan puolen ongelmana olivat siellä pidetyt ohjelmanumerot. Nämä pilasivat tunnelmaa, ja olisivat sopineet paremmin ehkä hiljaisemmalle puolelle. Bileissä biletyspuolella kuuluisi pystyä tanssimaan ja pitämään hauskaa koko ajan.

2

Ilmeeni iltabileissä pääosin.

Sunnuntaina pääsin jopa osallistumaan tapahtuman aktiviteetteihin. Taidekuja oli yhä tuttuun tapaansa tupaten täynnä, enkä voi koskaan painottaa enempää sen huonoa sijaintia. Se ei vedä kävijöitä hyvin, ja itselleni otollisin paikka käydä siellä oli AMV-kilpailun aikaan, kun itse en kilpailua käynyt katsomassa. AMV-kilpailusta puheen ollen, siinä selvästi kannattaa jatkossa olla paikkaliput, sillä sen jonot ulottuivat Sibeliustalon ulko-oville saakka. Myyntipöytäsalin onnistuin käymään myös läpi, ja se toimii mielestäni erittäin hyvin. Sinne on saatu monipuolista tarjontaa vuosien varrella, ja vaikka samat myyjät näkyvätkin joka tapahtumassa, ei se haittaa. Jokainen voi löytää jotain. Myyntipöytäsalin sijaintikin on hyvä.

Itse ohjelmien osalta suunnittelin aluksi käydä katsomassa EduMangan klo 10, mutta en ehtinyt siihen (#unimurmeli). Kävin kuitenkin katsomassa Unreality-kuoron esityksen. Esityksen pitäminen Sibeliustalon pääsalissa vain lisäsi sen vaikuttavuutta. Kuoro osasi hommansa, ja nautin todella paljon jokaisesta kuulemastani sovituksesta. Kuoro lauloi siis pääosin eri animeiden soundtrackeilta biisejä. Biisejä oli valittu erittäin monipuolisesti vanhasta animesta uuteen, alku- ja lopputunnareista taustabiiseihin. Oli niin Shingeki no Kyojinia, Wolf’s Rainia, Tsubasaa ja Gundamia. Nautin erittäin paljon kuulemastani, ja varmasti käyn jatkossakin kuuntelemassa Unrealitya, jos he vain tapahtumiin saapuvat.

3

Kuorossa kuultiin muun muassa Sword Art Onlinen upeaa musiikkia.

Pääsin jopa loppujen lopuksi yhdelle luennollekin. Kukapa olisi uskonut. Kyseessä oli conin viimeisimpiä luentoja, Jussi Karin ja Anna Rantasilan Kun äiti Pokémon-kortin osti – suomalainen animefanius 2000-luvulla. Luento käsitteli nimensä mukaisesti sitä, miten 2000-luvulla anime ja manga rantautuivat Suomeen, ja miten ihmisten aiheen fanittaminen on kehittynyt. Luento ei ottanut itseään vakavasti, mutta tälläiseksi luennoksi luentokalvot olivat mielestäni liian informatiiviset ja jopa tylsät. Olisin kaivannut kuvia ja hauskuutta enemmän. Käsiteltävät asiat olivat kuitenkin oikein hyviä. Nostalgiaa tulvi olan takaa, mikä lämmitti sydäntä. Mainittiin vanhat kunnon Ranmat, Sailor Moonit ja Tokyo Mew Mewit. Oli myös mielenkiintoista kuulla yhdistystoiminnan kehittymisestä harrastajakerhoista suuriin tapahtumiin. Tylsiä kalvoja lukuun ottamatta luento oli mielestäni siis oikein viihdyttävä ja nostalgiaa herättävä – sain siltä haluamani.

Siinä conini yleisten järjestelyjen osalta. Pidin tapahtumaa onnistuneena kokonaisuutena. Sibeliustalo toimii tapahtumapaikkana, luentotiloja riittää, yleisökysymykset kuuluvat hyvin mikrofonien kautta, lipunmyynti toimii, myyntipöytäsali on vakiintunut toimivaksi, meidokahvila on suloinen, pelitilat ovat hyviä ja kirpputori on huippu. Ainoat järjestelykohtaiset ongelmakohtani ovat taidekuja ja iltabileet, kuten jo mainitsinkin. Tapahtuma toimiikin siis jo tällaisena, ja monen vuoden kehitystyö on tuottanut tulosta. Mainittakoon vielä, että pidän yhäkin tästä 18 vuoden ikärajasta – se näkyy kyllä monissa asioissa, jos verrataan muihin vastaavanlaisiin tapahtumiin.

4

Cosplay-kisat

Lopuksi vielä lupaamani cosplay-osio. Kirjoitan tämän erikseen, sillä tiedän, ettei kaikkia tämä kiinnosta. En kerro omista cosplay-asuistani tai mitä pidin muiden asuista tai esityksistä, vaan kommentoin cosplay-kisojen käytänteitä.

Cosplay-kisaajiksi päästyämme saimme info-viestin, jossa oli perustietoja kisaan liittyen. Niillä pääsi hyvin alkuun. Vasta samalla viikolla ääninauhojen ja valotoiveiden palautuksen kanssa saimme toisen sähköpostin, jossa oli paljon mielestäni oleellista tietoa, joka olisi ollut hyvä tietää aikaisemmin. Esimerkki tällaisesta oli, että lavasteiden säilytysmahdollisuuksista informoitiin vasta tässä vaiheessa, kun olin stressannut asiasta jo etukäteen. Myös perjantain harjoitteluajankohdan ilmoittaminen vasta tässä vaiheessa oli hieman myöhäinen, sillä se vaikutti tapahtumaan saapumiseen. Tapahtuman cosplay-vastaava vastasi kuitenkin kysymyksiin ja viesteihin todella nopeasti ja kattavasti, jos sellaisia ilmeni.

Perjantaina järjestettiin lavatreenit. Mielestäni tämä on todella hyvä idea, sillä vaikka esitystä olisi harjoitellut etukäteen suuressa tilassa, on esiintyminen lavalla aivan erilaista. Täten pääsee tuntumaan. Bäkkärille pääsi helposti pihalta, mutta sisällä ohjastajamme ei kertonut kovin selkeästi meille, miten etenemme. Kaikki oli itse selvitettävä. Peruutusten vuoksi myös harjoitusajankohdat vaihtelivat aiemmin ilmoitetuista. Tähän kuitenkin osasin varautua, ja asiasta infottiin useita tunteja etuajassa tekstiviestillä. Lavatreenit itsessään menivät ihan hyvin, ja vänkärit yrittivät (huom, yrittivät) kuunnella, miten lavasteemme tulee asettaa.

5

Valitettavasti lavashowmme ei ollut mitään tällaista.

Kisoihin oli värvätty myös ohjaaja kommentoimaan esityksiä, jotta niitä voisi parantaa/kehittää ennen varsinaista kisaa. Näen, mitä tällä haettiin – jokainen saa palautetta esityksestään edes joltain, ja ongelmakohtia hiotaan. Tämä on kuitenkin aivan liian myöhäinen ajankohta tällaiselle. Jotta tästä oikeasti pystyisi hyötymään, on ohjauksen oltava ennen ääninauhojen palautusta, mikä on mahdotonta. Tietenkin tässä vaiheessa pystyttäisiin korjaamaan pieniä näyttelytvirheitä (kuten yleisölle selän kääntäminen), mutta jos esitystä lähdetään muuttamaan viimeisenä iltana, voi esitys mennä jopa pilalle. Lisäksi ohjaajan kommentit olivat hieman enemmän kritiikkiä kuin aitoja korjausehdotuksia. Meille kerrottiin, mikä oli huonoa, mutta ei kerrottu, miten asioita voidaan parantaa. Lisäksi oli koko ajan hirmuinen kiire, joten asioista ei ehtinyt keskustelemaan kunnolla. Näen formaatissa potentiaalia, mutta ongelmia oli.

Lauantaiaamuna menimme bäkkärille valmistautumaan päivän koitokseen. Vieläkään emme saaneet kunnon ohjeistuksia, ja vasta kysymällä myöhemmin meille selvisi, että ensin järjestetään tuomarointi, sitten valokuvaus ja lopuksi kenraaliharjoitus lavalla. Kävi kuitenkin niin, että loppupään kisaajille (eli meille) asiat tehtiin päinvastaisessa järjestyksessä kuin ensimmäisenä kisaaville. Tämä ei ollut mielestäni reilua, sillä itse olimme suunnitelleet vetävämme treenit täysillä, mutta nyt emme voineet, jotta pukujen herkät osat (kuten panssarit) eivät hajoaisi ennen tuomarointia. Kaikkia tulisi kohdella samalla tavalla, oli kuinka kiire tahansa. Treenit menivät kohtalaisesti, paitsi vänkärit eivät osanneet laittaa lavasteitamme oikein, vaikka olimme opastaneet heitä aiemmin. Tätä ihmettelin, sillä olimme edellisen päivän ohjeistuksen lisäksi kirjoittaneet hyvin tarkat lavasteiden sijoitteluohjeistukset etukäteen heille. Lisäksi jälleen läsnä oli kiire. Ei kiva. Tuomarointi sujui ongelmitta sekä valokuvaus. Pidin myös valokuvaajakaksikosta – he olivat rentoja ja ammattitaitoisia. Värvätkää heidät ihmeessä uudelleen, jos mielenkiintoa löytyy.

Itse kisat sujuivat ongelmitta. Kisaajat laitettiin jonoon kisaajajärjestyksessä, josta siirryttiin lavalle. Stressasin koko ajan, osataanko lavasteemme asettaa tälläkään kertaa oikein, mutta onneksi ne olivat oikein. Esityksen jälkeen siirryimme yleisöön ja kaikki sujui nätisti. Vasta myöhemmin katsoessani videon esityksestämme, huomasin kuitenkin, että valotoiveitamme ei oltu toteutettu hyvin. Ne olivat ensinnäkin paljon yksinkertaistettu toiveistamme. Tämän ymmärrän, sillä esityksessämme oli paljon valokikkailua, joka oli varmasti haastavaa toteuttaa. Meille oltaisiin kuitenkin voitu ilmoittaa, jos niitä lähdettiin muuttamaan tai jos toiveissamme oli vikaa. Olisimme voineet keksiä muuta. Enemmän kuitenkin häiritsi, että yksi oleellisimmista kohdista esityksessämme oli pilattu täysin, sillä spotti osoitti täysin vääriin kohtiin. Kun spotin oli oltava vasemmalla, oli se oikealla, ja lavan vasen puoli, jossa tapahtui esityksen kannalta oleellisia asioita, oli pimeänä. Sinänsä omituista tällainen, sillä olimme valotoiveisiimme ilmoittaneet varsin selkästi, mihin spotin tuli osoittaa ja milloinkin. Ei kiva, jälleen. Tätä ei edes itse huomannut treeneissä, sillä valoja oli mahdotonta näytellessä katsella.

6

Tällainenkin (olematon) valaistus olisi sopinut esitykseemme paremmin.

Kisoissa oli ongelmansa, mutta niistä selvittiin. Itse kisa näkyi varmasti yleisölle toimivana kokonaisuutena, mutta aiemmin mainitsemani epäkohdat on cosplay-vastaavan hyvä tiedostaa jatkossa. Pidin kuitenkin kisakokemusta antoisana, ja nautin lavalla esiintymisestä. Oli myös jännittävää olla osana Suomen ensimmäistä ECG-karsintaa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: