Kevään 2015 parhaat

On korkea aika lykätä kevätkausi lopullisesti syrjään antamalla viimeiset tuomiot päättyneistä sarjoista tuttuun tapaan parhaat ensin.

Fainttos: Tällä kertaa otin itseäni niskasta kiinni ja karsin katsomiani sarjoja oikein olan takaa. Tällä kertaa katsoin ”vain” seitsemää sarjaa: Arslan Senki, Dungeon ni Deai o Motomeru no wa Machigatteiru Darou ka (jatkossa Dungeon ni Deai), Grisaia no Rakuen, Hibike! Euphonium, Ore Monogatari!!, Owari no Seraph sekä Plastic Memories. En pitänyt kautta maailman parhaimpana, mutta löysin kuitenkin kauden helmet.

ToriSohva: Loppujen lopuksi tuli katsottua yllättävän vähän sarjoja tällä kaudella, tiputeltua (ennen tai jälkeen ensimmäisten jaksojen) suhteellisen monta. Hibike! Euphoniumista ja Punch Linesta on vielä pari jaksoa rästissä, Houkago no Pleiades, Plastic Memories ja Show By Rock!! taas ovat jo kokonaan katsottuna. Kiniro Mosaicin toinen kausi jäi vähän vaiheeseen ja Ore Monogatari jatkuu vielä kesällä. Jälleen kerran muutama korkkaamaton sarja jäi odottamaan tylsiä hetkiä loputtomaan ehkäsittenjoskuspinoon.

Paras sarja

Orkesteritytyt veivät voiton.

Orkesteritytyt veivät voiton. Avaruustaikatytötpäs.

Fainttos: Tällä kaudella oli monta sarjaa, jotka olivat ihan katsomiskelpoisia. En kuitenkaan kokenut yhtään sarjaa miksikään maailman ihmeellisimmäksi teokseksi. Hibike! Euphonium kuitenkin oli kaikin puolin laadukkain ja hyvin kirjoitettu sarja, joten taidan antaa tämän tittelin sille. Sarjan tunnelma oli erittäin hyvä ja hahmot pidettäviä.

ToriSohva: Selkeästi parasta sarjaa on vaikea nimetä. Hyväntuulisen tunnelmansa, hassun höpsöilynsä ja hurjan kivojen hahmojensa ansiosta suosikkini ehkä kuitenkin oli Houkago no Pleiades. Sarjassa oli oikeastaan melkein jonkinlaista nostalgista viehätystä, jakaahan se löyhästi avaruusteemansa Sailor Moonin kanssa, ja kumpikin sarja suhtautuu oikeaan tähtitieteeseen suurin piirtein samalla tarkkuudellakin. Pleiadeksesta on pakko pitää, ellei satu vihaamaan kaikkea hyvää, kivaa ja mukavaa.

Paras OP

Fainttos: Owari no Seraphin OP voitti tämän kategorian ehdottomasti. Pidän sen kappaleesta, ja animaatio on muokattu dynaamiseksi, kappaleeseen sopivaksi. Varsinkin alku on erittäin toimiva.

ToriSohva: Plastic Memoriesin OP on oikein hyvä ja koskettava intro. Se on alusta asti kaunis tunnelmanluoja, mutta sarjan edetessä pätkässä esiintyvät kuvat aukeavat katsojalle sarjan juonen kannalta ja saavat uutta merkitystä taakseen. Olkoonkin, että käsikirjoituksen heikkoudet syövätkin kohtauksiin liittyvää tunnelatausta ikävästi. Ja tosiaan, onhan se myös nätti pätkä.

Paras ED

20100419-currycat

Kuva liittyy

Fainttos: Kyllä se taitaa olla tuo Hibike! Euphoniumin ED, joka vie voiton. Mikään ED ei ollut mielestäni kovin mieleenpainuva tällä kaudella, mutta tässä ED:ssä oli sentään ideaa. Arslan Senkin ED:n olisin halunnut valita pelkästään sen kappaleen vuoksi, mutta kyseisen ED:n animaatio jätti toivomisen varaa.

ToriSohva: Punch Linen ihanan söpö ED vie tässä ehdottomasti voiton. Pätkässä on kauniit värit, söpö piirrostyyli ja paljon kivaa kuvioiden ja vesiväritekstuurin hyödyntämistä. Sekä tietenkin curry-kisu.

Paras musiikki

Fainttos: Joukossa on musiikkisarja, joten eiköhän se vie voiton. Hibike! Euphonium siis jälleen palkintosijalle. En orkesterimusiikista liiemmin perusta, mutta olihan sarjan musiikki erittäin hyvin tehty ja soundtrack oli laadukas.

ToriSohva: Ohi.

Paras tyttö

Fainttos: Moni Dungeon ni Deain katsonut vastaisi nyt Hestian, mutta itse en pitänyt hahmosta sitten yhtään. Sen sijaan Ore Monogatarin pieni ja suloinen Rinko Yamato oli aivan syötävän suloinen ja ihana hahmo. Hänen hömelyytensä on suloista katseltavaa. Ehdottomasti paras tyttö tällä kaudella! Pidin myös tapojani vastaan Plastic Memoriesin tsundere-hahmo Michiru Kinushimasta, sillä hän ei ollut liian tsundere, vaan juuri sen verran tsundere, että sen kautta selvisi hänen luonteensa.

ToriSohva: Mitään ykkössuosikkia ei tämän kauden sarjoista noussut. Euphon Kousaka oli mukavan moniulotteinen ja kiinnostava hahmo, Plamemon Asuka-klooni (Michiru jos luotan Fainttoksen sanaan kappaletta ylempänä) oli harvinaisen onnistunut tsundere-hahmo ja Punch Linessa oli kokonainen läjä kivoja tyttöjä, mutta ehkä se paras kaikista kuitenkin lopulta on Show By Rockin Retoree. Ujon ja epävarman Retoreen kaari oli sarjassa (muita väheksymättä) kiinnostavin vakava osuus, ja Retoree itse on varsin kiva tyttö hauskalla designilla.

Paras poika

Paras poika ja parhaat ilmeet.

Paras poika ja parhaat ilmeet.

Fainttos: Nyt oli paha valinta kahden hahmon välillä, joista todella pidin, mutta joilla molemmilla on ongelmia luonteen kanssa, mikä ärsyttää minua. Ore Monogatarin Takeo Gouda on tyttöystävänsä tapaan niin sympaattinen ja pidettävä hahmo. Hänen kanssaan tuntuu kuitenkin, että samoja vitsejä ja luonteenpiirteitä korostetaan liikaa, ja toivoisin hänelle vähän variaatiota – tiettyä persoonallisuutta on liikaa. Arslan Senkin Narsus-herra taas on sarjan tylsän hahmokaartin persoonallisin ja paras hahmo. Harmi vain, että animen huonon tarinankerronnan vuoksi hahmon luonne ei tule näkyviin yhtään – persoonallisuus puuttuu siis. Arvostan kuitenkin jotain persoonallisuutta enemmän kuin persoonatonta hahmoa, joten Takeo Gouda vetää voiton.

ToriSohva: Meinasin jo valita tähän Euphon Taki-sensein, koska Kyoani ja parhaat pojat, mutta heitänpä sittenkin Houkago no Pleiadeksen Minaton. Minatosta oli onnistuttu tv-sarjaa varten kehittämään aidosti mukava ja sympaattinen hahmo, jonka taustatarina ja söpö, viaton romanssi Subarun kanssa olivat paljon kiinnostavampia ja koskettavampia kuin alkuperäispätkästä olisi voinut arvata.

Paras juoni

Fainttos: Owari no Seraphin juoni oli kauden sarjoista ainut, jossa oli kunnollisia, yllättäviä juonenkäänteitä, joten valitsen sen tähän kategoriaan. Ensimmäisen jakson lopetus oli kyllä erittäin loistava tapa aloittaa mielenkiintoinen juoni, joka valitettavasti kuitenkin hieman loppua kohden hyytyi. Onneksi tulee toinen kausi, ja saadaan ehkä tarina päätökseen.

ToriSohva: Juonet on nörteille.

Nätein sarja

Fainttos: Juu elikkäs Hibike! Euphonium veti voiton mennen tullen taas. Tajuttoman kaunis ja tunnelmallinen sarja kaikin puolin.

ToriSohva: Ensimmäisenä mieleen tulee Hibike! Euphonium, mutta haluaisin melkein jakaa sijoituksen sen ja Plastic Memoriesin kanssa. Hieman vaikeahan Euphon maanläheistä, kaunista ja hillittyä tyyliä ja dramaattisuudestaan huolimatta realistista animaatiotyyliä on verrata Plamemon kiiltävän futuristiseen ja värikkääseen maailmaan ja eloisaan, töhryisään animaatioon.

Suurin positiivinen yllätys

2015-06-21_1434869108

AOTY

Fainttos: Dungeon ni Deain suhteen minulla oli hyvin skeptiset odotukset. Se oli mielestäni erittäin hyvin toteutettu. Pidän yleensäkin peliteemaisista sarjoista, ja Dungeon ni Deaissa pidin siitä, ettei maailman pelimäisyyttä varsinaisesti korostettu koko ajan. Tasojen kasvamiset ja luolastojen tutkimiset ovat arkipäivää heidän maailmassaan, joten turha niitä korostaa.

ToriSohva: En tiedä voinko väittää olevani yllättynyt, että pidin pikkutyttöjen aamupiirretyn tyyliin tehdystä pelimainoksesta, mutta kyllä Show By Rock!! silti hieman puun takaa tuli. Pikkutyttöin animessa suurin ongelma on siinä, miten hahmoihin kiintyy vasta siinä kymmenennen jakson hujakoilla, mutta Show By Rock onnistui kivasti toimimaan otakuanimen jaksomääräpuitteissa säilyttäen silti aamupiirretyille tyypillisen lämpöisyyden ja hauskuuden.

Paras kohtaus (juonipaljastuksia: Owari no Seraph)

Fainttos: Owari no Seraphin jakson 11 Yun muuttuminen tuli todella puskasta. En olettanut sitä, ja kohtaus oli erittäin vaikuttava, ahdistava ja voimakas. Jälkikäteen ajateltuna olisi kohtauksen voinut ennakoidakin, mutta se toimi paremmin näin yllättäen katsojan.>

ToriSohva: Hibike! Euphonium ja jakson viisi lopussa yllättäen soitettu Rydeen. Myönnän, että asiaan vaikuttaa eniten se, että YMO:a on tullut kuunneltua aika pitkään ja aika paljon, ja Rydeen kuuluu suosikkeihini. Mutta olihan kohtaus noin muutenkin aika vaikuttava, vaikkakin sijoittui sarjan alkupuolelle.

Guilty pleasure

Tällaista mukavaa Grisaia tuo tullessaan.

Tällaista mukavaa Grisaia tuo tullessaan.

Fainttos: Kyllä tämän vie Grisaia no Rakuen. Ykköskaudelta saakka olen katsonut sarjaa sillä silmällä, miten överiksi se voikaan mennä. En väittäisi pitäväni sarjasta pätkän vertaa, mutta kyllä sitä silti mielenkiinnolla katsoo.

ToriSohva: En häpeä mitään.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: