Desucon 2014 – Luentoja, cosplayta ja palovammoja

Jo tunti ennen ovien avaamista ovella oli väkeä odottamassa.

Jo tunti ennen ovien avaamista ovella oli väkeä odottamassa.

Viime viikonloppuna (6.-8.6.2014) järjestettiin tapahtuma nimeltään Desucon. Kyseessä oli kuudes kerta, kun tätä kesällä järjestettävää anime- ja manga-aiheista tapahtumaa vietettiin Lahden Sibeliustalossa. Tapahtuma myi loppuun erittäin nopeasti, vaikka lipunmyynnissä olikin lieviä ongelmia. Sivut kaatuilivat ja peruutuslippuja tuli hurja määrä myyntiin jälkeenpäin. Tämä ei kuitenkaan pysäyttänyt tapahtumaa olemasta menestyksekäs – se järjestettiin ilman mitään suurempia ongelmia.

Itse saavuin paikalle perjantaina neljän aikoihin, ja sisäänpääsyni oli aikamoisen haasteellinen. Kysyin badgeani, eikä nimeäni löytynyt. Sitten soiteltiin suuntaan jos toiseen ja odottelin vartin verran, ja lopultakin sain passini. Syytä sählingille en kuullut, mutta varmaan nimeni oli jäänyt listojen ulkopuolelle. Rannekkeiden saaminen conissa toimi kaiketi muuten mallikkaasti, mutta badgejen jaossa kannattaa varmistaa, että aina kun jollekin badge luvataan, lisätään hänet badge-listoille, jottei vastaavia sählinkejä tapahdu jatkossa. Täten säästytään sekä stressaantuneiden vänkärien että badgea hakevien ihmisten ajanhukalta.

Jussi Kari selittää tärkeitä.

Jussi Kari selittää tärkeitä.

Kävin katsomassa avajaiset heti kättelyyn. ConTV:n juontajat hoitivat pääosin juonnon, mutta lavalle saatiin muun muassa kattopalkeista laskeutunut Desuconin pääjärjestäjä Jussi Kari sekä varsin pirteä Japanista saapunut kunniavieras Tomoki Kyooda. Lisäksi AKBabesit esittivät näyttävää tanssia, mutta heidän esityksensä oli ehkä liian pitkä ja näyttelyn voisi jättää kokonaan pois. Kaiken kaikkiaan avajaisten myötä Desucon sai arvoisensa aloituksen. Avajaisissa ei Jussi Karin laskeutumistempun lisäksi ollut kuitenkaan mitään kovin ihmeellistä, ja ne ovat aina vähän ennalta-arvattavat, jos on aiemmin Desuconin avajaisissa ollut.

AKBabesit vauhdikkaina.

AKBabesit vauhdikkaina.

Perjantaina tarkoitus oli viettää koko päivä alun perin Sibeliustalon luentotila Puusepässä mielenkiintoisilla luennoilla, mutta oli taivuttava vain kahteen luentoon väsymystason vuoksi. Heti avajaisten jälkeen alkoi Kristiina ”suikka” Sundströmin luento RPG Maker –kauhupelit – Unipäiväkirjoista taidegallerioihin. Kyseessä oli Sundströmin ensimmäinen luento, ja ymmärrettävästä alkuhermoilusta päästyään luennointi sujui erinomaisesti. Hän pääosin esitteli erilaisia RPG Maker –ohjelmalla kehitettyjä kauhugenren pelejä, mikä kyllä teki luennosta hieman luettelomaisen. Lisäksi mietin, että koska ohjelman aihe ei liity tapahtuman aihepiiriin mitenkään, miksi sellainen on päästetty tapahtumaan. Itseäni tämä kauhutuotteiden kuluttajana ei haitannut pätkääkään. Lisäksi täysi luentosali osoitti, että conikävijöitäkin aihe kiinnosti. Mutta kaiken kaikkiaan luento oli mielestäni oikein mukava, mutta jokseenkin itseään toistava. Mielenkiintoa olisi voinut herättää myös näyttävämmillä luentoslaideilla.

RPG kauhupelit tuntuivat kiinnostavan ihmisiä.

RPG kauhupelit tuntuivat kiinnostavan ihmisiä.

Alun perin halusin mennä katsomaan seuraavaksi jonossa olleen luennon Anime gaijineilla, jonka piti Mikko ”Lmmz” Lammi. Tarvitsin kuitenkin tauon (jolloin onnistuin polttamaan itseni auringossa), ja menin tämän jälkeiseen paneeliin Sivujen tekijät – Hyvää mangakaa etsimässä. Kolme panelistia, Petteri ”ptjtsubasa” Uusitalo, Maaret ”AranaRain” Stepanoff ja Matias ”madu” Tukiainen juttelivat sellaiset pari tuntia erilaisista asioista, mitkä heidän mielestään tekevät hyvän mangakan. Oli mielenkiintoista kuunnella heidän pohdintaansa, ja he ottivat esiin paljon mielenkiintoisia pointteja – onko esimerkiksi mangan piirtotyylillä niin väliä, kun kaksi Japanin suosituinta mangaa, One Piece ja Shingeki no Kyojin, eivät silmiä todellakaan hivele. Lisäksi se, että jokaisella panelistilla oli selvästi eri kategoriat, joista he puhuivat mielellään, lisäsi esille tuotuja näkökulmia. Kahden tunnin erittäin informatiivinen paneeli kuitenkin oli aikamoinen rasituspakettikin. Olimme matkustaneet tapahtumaan ja olimme jo senkin puolesta väsyneitä, ja ohjelma kesti yhteentoista saakka, niin olin sen loputtua täysin puhki. Tällaiset paneelit kannattaisi jatkossa aloittaa ehkä aikaisemmin, jolloin katsojat ovat virkeämpiä, tai sitten muutaman minuutin tauko kesken paneelin voisi tehdä terää. Niinä hetkinä, kun skarppina kuitenkin jaksoin pysyä, nautin paneelista kovasti.

Paneelin jälkeen oli pakko lähteä majapaikkaan nukkumaan, vaikka ohjelma, jota Desuconissa eniten odotin, eli Veritahroja paperilla – kauhu japanilaisessa sarjakuvassa, alkoikin mangaka-paneelin jälkeen. Onneksi kaikki ohjelmanumerot tulevat jälkikäteen YouTubeen, mikä on hienoa, sillä kukaan ei jaksa tai kykene käymään kaikissa ohjelmanumeroissa tapahtumassa. Perjantain yleisfiiliksenä kuitenkin voin kommentoida, että luennoilla oli todella paljon porukkaa, mikä oli miellyttävää huomata. Lisäksi käytävillä väenpaljous oli hieman rasittavaa, kun Desucon Frostbitessa väljyys oli varsin virkistävää.

Tällaista oli luennoilla koko perjantai – kyseessä Animea gaijineille -luento

Tällaista oli luennoilla koko perjantai – kyseessä Animea gaijineille -luento

Sitten siirryttiin jo lauantaille. Aamulla kävin myyntipöytäsalissa, mutta en itse sieltä tätä nykyä enää kauheasti ostettavaa löydä, kun lähes kaiken saa netistä halvemmalla muutamia tarjouksia lukuun ottamatta. Päivän ensimmäinen luentoni oli Mielipiteiden muuttama maailma, jonka piti Patrik ”Natombrio” Vaskivuori. Ohjelmakuvaus esitteli kysymyksiä, kuten ”Vaikuttaako jonkun lausunto muiden mielipiteeseen sarjasta?”, johon vastaus on aika itsestään selvä. Pelkäsinkin luennon olevan täynnä itsestään selviä kommentteja, ja kävihän aika lailla näin. Aihetta käsiteltiin lukuisien esimerkkien kautta, mutta valitettavasti pitkätkin esimerkit tuntuivat kovin hajanaisilta. Diat olivat luennolla sentään ihan hauskoja, mutta muuten en oikein luennosta saanut mitään irti.

Otoko no ko – tyttöpojat kautta historian –luennon halusin mennä katsomaan, mutta tarvitsin taukoa ja se oli skipattava. Twitterin perusteella se kuitenkin oli hyvä luento, joten harmittaa, että päätin jättää sen väliin. Onneksi YouTube sitten joskus pelastaa. Seuraavaksi menin katsomaan Euro Cosplay –karsinnan ja Hall Cosplay –kilpailun, jota olin kovasti cosplayaajana odottanut. Euro Cosplay –karsinta oli itselleni tänä vuonna aikamoinen pettymys. Puvut olivat lähes kaikilla todella hienot, mutta esitykset eivät olleet Euro Cosplay –tasoa. Kahdessa esityksessä esitys perustui täysin taustavideoon (mitkä kyllä oli hyvin editoitu), mutta tämä vei huomion lavaesiintymiseltä, jossa esiintyjät sitten hieman vain kävelivät ympäriinsä. Muutenkin esitykset olivat hieman laimeahkoja, hieman ympäriinsä haahuilua. Final Fantasy –cossaajan esitys olisi ollut ehkä suosikkejani, jos olisin saanut selvää ääniraidan puheesta. Nyt olisin antanut voiton viimeisenä esiintyneelle Lord of the Rings –musikaalihahmon cossaajalle erittäin upean puvun ja varman lavaesiintymisen vuoksi.

Euro Cosplay -kisaajat yhteisposeeraamassa.

Euro Cosplay -kisaajat yhteisposeeraamassa.

Huvittavaa sinänsä, että Hall Cosplay -kisan, johon kisaajat oli napattu Sibeliustalon käytäviltä kesken conin, taso oli mielestäni huomattavasti parempi kuin Euro Cosplayn. Vaikka esityksiä ei ollut, nautin kisasta kerrankin enemmän kuin Euro Cosplaysta. Onnittelut kaikille, jotka saivat kutsun Hall Cosplayhin! Pukunne olivat todella upeita ja ansaitsitte paikkanne kisassa! Ja onnittelut sekä Euro Cosplayn että Hall Cosplayn voittajille!

Tässä välissä kävimme syömässä Pancho Villa –ravintolassa, josta Desucon-rannekkeella sai alennusta hampurilaisateriasta (Ja bongasimme kunniavieraankin siellä!). Tällaiset alennukset ovat todella hyviä, ja niitä kannattaa yrittää solmia esimerkiksi juuri erilaisten ruokapaikkojen kanssa. Veikkaan, että halukkaita löytyisi enemmänkin. Myös muutkin tapahtumat voisivat yrittää tällaista.

Perinteistä desusäätä ei paljoa nähty – uimapoikiakin näkyi aina välillä uimassa.

Perinteistä desusäätä ei paljoa nähty – uimapoikiakin näkyi aina välillä uimassa.

Saavuimme takaisin Sibeliustalolle, ja aioimme katsoa myöhemmin yhden ohjelman, mutta suunnitelmia sitä ennen ei ollut. Päätin mennä kuluttamaan aikaa seuraamalla Cosplayvalokuvauspaneelia, jossa panelisteina toimivat Eetu ”Tulitomaatti” Lampsijärvi, Janne ”Elffi” Rusanen sekä Tuomas Siitonen. En nähnyt paneelia ihan alusta saakka, mutta suoraan sanottuna olin surullinen, etten nähnyt sitä kokonaan. Kyseinen paneeli oli yksi lempiohjelmanumeroitani koko Desuconissa. Cosplayaajana sain todella hyviä vinkkejä, miten kuvaustilanteessa kannattaa toimia ja ymmärrän valokuvaajankin näkökulmaa nyt paremmin. Panelistit olivat tehneet Prezi-sivustolle esityksen, jossa oli paljon kuvia ja erilaisia osioita, joita he käsittelivät. Tällainen Prezi-esitys soveltui todella hyvin paneelille, sillä siinä pystyi liikkumaan eri osioiden välillä näppärästi, eikä haitannut, vaikka näkyi jotain tulevia/menneitä osioita. Lisäplussaa samasta asiasta kuin mangaka-paneelissa eli panelistit edustivat hieman erilaisia osapuolia – Elffi oli cosplayaaja ja Eetu ja Tuomas valokuvaajia.

Cosplayvalokuvauspaneelin jälkeen alkoi ohjelma, josta aiemmin puhuin, ja jonka halusin katsoa. Desuconin perinteikäs Myöhäisillan animetunnistusvisa: 6.0 You Can (Not) Identify, jota pitivät Toni ”Coldi” Soininen ja Roosa ”6reen” Miettinen. Viime vuonna visassa oli teknisiä sählinkejä ja paljon käytännön ongelmia, mutta onneksi visaa oli kehitetty. Juonto oli sujuvaa ja napakkaa, joten visan ylivenymistä saatiin vähennettyä huomattavasti. Lisäksi tekniikka toimi muutamaa sählinkiä lukuun ottamatta suhteellisen hyvin ja oli näyttävää – diat olivat hienot. Lisäksi visan kategoriat olivat todella hauskoja ja monipuolisia, ja kategorioiden valitsemissysteemi oli toimiva. Ainut kritiikki, mitä haluaisin antaa visalle, on, että minulle tuli siitä yhä vanhojen tuttujen pätemistilaisuus mieleen. Kisaamassa oli kaiketi paljon toisiaan tuntevia ihmisiä, ja istuimme kolmannella rivillä, ja meitä pyydettiin siirtymään, jotta joku kisaajien tuttu pääsisi paikoillemme lähemmäs seuraamaan visaa. Yleisössä voin sanoa tunteneeni itseni automaattisesti jotenkin ulkopuoliseksi, etten kuulu katsomaankaan visaa.

Lauantain yleiskommentteina voin sanoa, että ohjelmasalit eivät olleet enää yhtä täynnä kuin perjantaina. Ehkä syy tähän on myyntipöytäsalien ja taidekujan aukeaminen – perjantaina, kun kävijöillä ”ei ollut muuta tekemistä” niin he menivät luennoille. Ei luennoilla nyt sinänsä mitään pakkoa ole käydä tietenkään, mutta puolillaan olevat luentosalit ovat aina niin surullinen näky. Eikö ihmisiä vain kiinnosta ohjelma? Laittakaa ihmeessä kehitysideoita Desuconin ohjelmavastaavalle, jos jokin luennoissa ei miellytä nykyään.

Väkeä riitti aina Metsähallissa, ehkä liiaksikin.

Väkeä riitti aina Metsähallissa, ehkä liiaksikin.

Sitten viimeinen conipäivä eli sunnuntai (ja unohdin kameran majapaikkaan, pahoitteluni!). Päivän ensimmäinen ohjelma, jonka menin katsomaan, oli Cosplayesityskilpailu. Normaalisti Desuconin kovin kilpailu on ollut mielestäni Euro Cosplay esitystensä ansiosta, mutta tällä kertaa normaali esityskilpailu oli huomattavasti laadukkaampi tällä saralla. Varsinkin kisan voittajaesitys oli jotain täysin uskomatonta. En ole koskaan nauranut niin paljon cosplay-esitykselle. Esityksessä puvut eivät olleet mitään kummoisia, mutta se ei todellakaan haitannut, sillä esitys oli niin hieno. Lisäksi pidin kovasti Paradise Kiss –ryhmän esityksestä. He olisivat ansainneet jonkin maininnan myös. Harmi, että kisassa oli vain neljä esitystä peruutusten vuoksi. Jos kisaan on ilmoittautunut, olisi mielestäni kohteliasta hoitaa homma kunnialla kotiin ja saada puvut valmiiksi kisaan. Tietenkin joillain kisaajilla saattoi olla muitakin syitä, mutta veikkaan, että edes joillain syy oli tämä. Esityskilpailu ansaitsee kuitenkin kritiikkiä vielä yhdestä syystä: turhasta pitkityksestä. Esitysten jälkeen alkoi ”välishow” jossa takahuoneen ihmiset, eli lavavänkärit sun muut, tulivat lavalle esiintymään. Esitys tuntui pikaisesti kyhätyltä (vaikka se sen tarkoitus varmaan pitikin olla) ja tyhmältä. Kaiken kukkuraksi esityksen jälkeen vasta ilmoitettiin, että tulokset julkistettaisiin vasta päättäjäisissä. Miksi väliaikaa sitten oli kyhättävä, jos niiden jälkeen ei tapahtunut edes mitään?

Kävin katsomassa Ozamu Dezakin elämä ja teot –luennon, jonka piti Valtteri ”Tounis” Strömsholm. Ajattelin, että koska en ole yhtään Dezakin teosta katsonut (paitsi Rose of Versaillesin alkuosion, joka ei edes ollut vielä Dezakin käsialaa), en saisi luennolta mitään irti. Oikeastaan, ehkä oli parempi, etten tiennytkään paljon Dezakin tuotannosta. Oli yllättävän mielenkiintoista myös oppia Dezakin toistuvista tyylikeinoista, kuten dramaattiset still-kuvat ja toisto. En kuitenkaan kauheasti tykkää yhteen henkilöön keskittyvistä luennoista, sillä usein ne ovat suhteellisen puisevia henkilön elämänkertaluentoja, mutta tästä kyllä pidin. Hauskat ja havainnollistavat videopätkät olivat myös toimivia. Luennolla säälitti hyvin vähäinen kävijämäärä – luennoitsija aloittikin luennon tyyliin: ”Tervetuloa, täällä ei ole ketään.”

Tapahtumassa viihdyttiin auringonlaskuun saakka joka päivänä.

Tapahtumassa viihdyttiin auringonlaskuun saakka joka päivänä.

Viimeinen luento Desuconissa, jossa kävin, oli Nuppu ”ToriSohva” Eskelisen pitämä Henshineitä ja röyhelöunelmia – taikatyttöjen visuaalien ytimessä. Luento oli jatkoa Eskelisen aiemmin Desucon Frostbitessa 2014 pitämälle luennolle Kirakiraa ja kärsimystä – taikatyttöyden ytimessä. Luennolla ehdottomasti eniten nautin (kuten Frostbitenkin luennolla) tajuttoman kauniista luentodioista. Niillä oli hyvin harkittuja, muokattuja ja hyvälaatuisia kuvia eri aiheista. Luento itsessään oli kuitenkin ehkä asteen hankala seurata – luento alkoi muun muassa vähän selittämättömällä Sailor Moon Crystalin uudella promo-videolla, mikä oli aika irrallinen muuhun luentoon eikä sitä sen kummemmin selitetty. Muutenkin luennon aiheet vaihtuivat aika häilyvästi, eikä luennoitsija ilmoittanut selkeästi, että nyt hän puhuu uudesta asiasta. Tällaiset selkeysasiat unohdettaessa luennolta kuitenkin sai paljon irti. Eskelinen selitti asiat kuitenkin sen verran tarkkaan ja helppojen esimerkkien kautta, että kun tajusi, mistä asiasta milloinkin puhuttiin, niin tajusi kyllä mitä hän selittikin.

Sitten olikin jo viimeisen ohelmanumeron vuoro – päättäjäiset. Usein Desuconin päättäjäiset ovat olleet suhteellisen turhia, ja kyllä nytkin oli samoja turhahkoja asioita jätetty päättäjäisiin näytettäväksi, kuten piirustus- ja AMV-kilpailujen voittajat. Tällaisten kisojen voittajien julkistaminen tuntuu turhalta aiheista piittaamattomien mielestä, jolloin päättäjäisistä muodostaa kuva, että sinne on jätetty turhat julkistukset. Onneksi nämä ovat nopeasti kuitenkin alta pois. Tällä kertaa päättäjäisissä oli jopa paljon sisältöä, joka ei tuntunut filleriltä. Esimerkiksi ConTV:n nauhoittama video Desuconin ajalta oli mahtava idea! Se vaati varmasti paljon vaivaa, mutta mielestäni se oli kyllä niin hieno, että tästä voisi tehdä perinteen. Se jotenkin kruunasi tapahtuman muistellen kuluneita päiviä. Lisäksi saatiin lavalle jälleen kunniavieras Tomoki Kyooda.  Lopuksi vielä julkistettiin Desucon Frostbiten kunniavieras ja kyseessä on kyllä aikamoisen nimekäs henkilö jälleen: Gen Urobochi. Hän on muun muassa kirjoittanut Madokan ja Fate/Zeron. Myös se, että muiden maiden conien edustajien mainospuheet oli jätetty pois, ansaitsee positiivisen maininnan – aiemmin pohjoismaista oli tullut ihmisiä puhumaan omien maidensa coneista, mikä ei ollut kovin olennaista mielestäni Desuconin päättäjäisissä.

Sunnuntailta yleisfiiliksenä mieleen jäi, että luennoilla ei käynyt lauantainkaan vertaa ihmisiä, mutta en itse puheohjelmissa niin paljon käynyt niin en voi varmaksi sanoa. Dezaki-luennolla ihmisiä tosiaan oli järkyttävän vähän, mutta toisaalta taikatyttöluento oli tupaten täynnä. Luennon/paneelin aihe selvästi vaikuttaa paljon kävijämäärään.

Fillerikuva, koska alpakka.

Fillerikuva, koska alpakka.

Siinä mietteitäni Desuconista. Tapahtuma onnistui siinä missä aiemminkin, mutta myös siinä missä aiemmin on ollut ongelmia eli esimerkiksi luentojen kävijämäärässä. Jos Desucon jatkaa samaa rataa, niin eiköhän se hyvin ensi vuonnakin menesty. Sellaista mietin, että ehkä kannattaa jatkossa pyrkiä saamaan sellaistakin ohjelmaa tarjolle, joka nuorempaa yleisöä houkuttaa. Luentoja, joissa on nuorille suunnatumpi aihe, voi olla heidän yhä vaan helpompi lähestyä. Esimerkiksi juuri Dezaki-luennon ja taikatyttöluennon kanssa näki tämän: Dezaki-luento ei nuorempia houkutellut toisin kuin söpöt taikatytöt. Veikkaan kyllä tosin, etteivät taikatyttöluennolla käyneet nuoremmat välttämättä pitäneet kuulemastaan, sillä siellä ote oli analysoiva eikä mukaansatempaava. Nuorille suunnatun ohjelman aiheen pitäisi olla jotenkin houkutteleva ja käsittelyn mukaansatempaava, niin ehkä saataisiin loputkin mukaan luennoille. Desuconin luennot ovat vaan yleisesti ottaen niin hyviä, niin toivoisin mahdollisimman monen käyvän niissä.

Kiitos vielä kerran Desuconille hienosta tapahtumasta. Oli paljon monipuolista ohjelmaa ja kaikki sujui mallikkaasti. Nautin olostani, ja ensi vuonnakin varmasti olen tulossa tapahtumaan. Välissä on tietenkin vielä Desucon Frostbite – saa nähdä miten tällä kertaa K-18 tapahtuma pärjää.

Mainokset

2 kommenttia

  1. Hei! Luin postauksesi ja haluaisin vain kiittää RPG Maker -kauhupeliluennolleni antamastasi palautteesta ja on hyvä kuulla myös rakentavaa kritiikkiä. Kun oli ensimmäinen luento kyseessä niin myönnän tehneeni varmasti aika monta ”aloittelijan mokaa” mutta tästä on vain varaa parantaa ensi kerralla!

    Tosin tuohon conin aihepiiriasiaan liittyen: Desuconin ohjelma keskittyy myös muuhunkin japanilaiseen populaarikulttuuriin kuin animeen ja mangaan, mikä sisältää myös japanilaiset pelit. Vaikka monet taitavatkin keskittää peliohjelman nykyään Yukiconiin jota mainostetaan myös pelitapahtumana niin ne ovat edelleen myös osa Desua.

    1. Hei!

      Kiitos itsellesi luennosta! Kauhupelien suurkuluttajana ja keräilijänä sain silti paljon pelivinkkejä luennoltasi :) Ja hyvä asenne sinulla: kun tietää mitä virheitä on tehnyt niin korjaa niitä seuraavaan kertaan.

      Tajusin itsekin tuon aihepiiriasian päivä tämän jutun julkaisun jälkeen – en jotenkin älynnyt että nämä RPG Maker -pelit ovat kuin ovatkin japanilaisia useimmat (vaikka se onkin suht selvää, mutta aivot eivät toimineet). Joten pahoittelen tästä aiheettomasta kritiikistä! :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: