Syksyn alkumietteitä – Kyoukai no Kanata, Gingitsune ja Nagi no Asukara

Kyoykai no Kanata (4/13)

Akihito Kanbara niminen poika estää tyttöä hyppäämästä alas koulun katolta ja mitä hän saa vastapalvelukseksi? Miekan vatsastaan läpi tietenkin. Akihito on kuitenkin puoliksi Yōmu, jolloin hän ei ole tästä moksiskaan. Hänen pelastamansa tyttö, Mirai Kuriyama, taasen on spirit warrior, jonka tehtävänä on tuhota Yōmuja, mutta hän on varsin arka näissä puuhissa. Kaksikko alkaakin sitten ystävystymään pikkuhiljaa, heikosta alusta huolimatta.

Hyvä lähtökohta ystävyyssuhteen luomiseen.

Hyvä lähtökohta ystävyyssuhteen luomiseen.

Näin neljän jakson perusteella sarja vaikuttanee oikein kelpo tapaukselta. Kyseessä on Kyoto Animationin sarja, joten tietää, että animaatio tulee olemaan nättiä. Hahmot ovat aika geneerisiä, mutta sille ei oikeastaan mahda mitään. Esimerkiksi päähenkilö Akihito ärsytti minua aluksi suunnattavasti, sillä hahmo oli tylsä. Sarjassa ei voi olla pahempaa kuin tylsä päähahmo, mutta onneksi Akihikon pisteet paranivat parin jakson aikana parempaan. Miraikin on aika perus sähläävä, mystisiä voimia omaava typyli, joka yrittää sympatian avulla saada katsojat puolelleen. Fiilis ja jännä tarina kuitenkin korjaavat hahmojen vajaavuuksia: tätä katsoo mielellään.  Tulen varmasti katsomaan tämän loppuun.

Gingitsune (3/12)

Makoto Saeki on tuleva temppelin papitar, ja on perinyt kyvyn nähdä temppelin viestintuojan, turrijumala Gintaron. Gintaro on juro otus, jota eivät muut näe, mutta jota Makoto hyödyntää muun muassa ennustuksien esittämiseen koulutovereilleen. Gintaro ei aina ole tästä kovin iloissaan, mutta Makoto tarkoittaa vain hyvää. Sarjassa kuvataan siis Makoton kouluelämää sekä temppelin menoa.

Sarja ei sinänsä ole herättänyt itsessäni kauheasti tunteita sekä puoleen että vastaan. Makoto on hellyttävä hahmo, joka on vielä kovin nuori eikä tajua tekemistensä seuraamuksia. Hänen toilailujaan kyllä katselee ihan mielellään. Gintaro toisaalta on ärsyttävä tsundere, joka jöröttää temppelin pihalla päivästä toiseen, eikä suostu paljastamaan tunteitaan Makotolle. Veikkaan, että monella muulla voi olla juuri vastainen mielipide hänestä, mutta jokin tällaisissa tunteitaan piilottelevissa hahmoissa ärsyttää minua suuresti. Lisäksi hänen designinsa on jotenkin… Omituinen. Hän näyttää kuuluvan johonkin toiseen sarjaan.

Makoto ja Gintaro elementeissään: Makoto söpöstelee ja Gintaro mököttää

Makoto ja Gintaro elementeissään: Makoto söpöstelee ja Gintaro mököttää

Suurin vika Gingitsunessa on kuitenkin se, että siinä ei tapahdu paljon mitään. En taida jatkaa kyseisen sarjan katsomista juuri tämän asian takia. Asetelma antaa mahdollisuuksia niin monenlaiseen kommellukseen, mutta tähän mennessä on käytetty vain kliseisiä tarinaelementtejä. Kaiken lisäksi sarja on aika kökkö animaatioltaan eikä täten maailman nautittavinta katsottavaa. Hahmojen ulkonäköön ei olla kovinkaan panostettu, ja yhdistettynä kankeaan ja aneemiseen animaatioon on pakko myöntää, etten piitannut muista hahmoista kuin Makotosta yhtään.

Malliesimerkki aneemisesta ja tylsästä hahmosta.

Malliesimerkki aneemisesta, tylsästä ja rumasta hahmosta.

Nagi no Asukara (4/26)

Ehdoton lempisarjani syksyn tarjonnasta tähän mennessä! Vaikka normaalisti slice of lifet eivät ole sitä minun lempikatsottavaani, olen ihan koukussa Nagi no Asukaraan. Yksi syy on varmasti kiinnostava aihe. Meren alla asustaa oma sivilisaationsa, jonka asukit ovat kuin ihmisiä, paitsi eivät kykene kulkemaan maan pinnalla loputtomiin. Päähenkilöt Hikari, Manaka ja kaksi heidän ystäväänsä joutuvat maan päälle kouluun oman koulunsa lakkauttamisen vuoksi. Meren pinnalla Manaka ihastuu erääseen poikaan heidän luokallaan, ja tässä onkin ainekset draamalle. Varsinkin kun jääräpäinen Hikari tykkää myös Manakasta. Eikä tässä ollut draamaringin kaikki jäsenet edes.

Sarja on tuhottoman kaunis. Hahmot ovat eläväisiä ja värimaailma on upea – varsinkin veden alla. Taustoihin on myös nähty todella paljon vaivaa. On harvinaista, että pidän lähes jokaisesta sarjan hahmosta omalla tavallaan. Vaikka Hikari onkin äksyilevä hahmo, en jostain syystä vihaa häntä, vaikka usein hänenlaiset hahmot ärsyttävät minua. Nagi no Asukaran hahmotyypit tuntuvat astetta aidommilta kuin animessa yleensä, ja samanlaista draamaa voisi kuvitella tapahtuvan oikeassakin elämässä.

Hahmojen ilmeet kuvaavat selvästi, mitä he ajattelevat.

Hahmojen ilmeisiinkin on nähty ihanan paljon vaivaa.

On mielenkiintoista katsoa, miten kaksi eri kulttuuria kohtaa: merenalainen ja maanpäällinen. Esimerkiksi Hikari ei siedä maanpäällisiä hupakoita yhtään, ja vastaavasti koulussa hänen haukutaan haisevan kalalle. Sarjassa kuvataan siis hyvin kahden erilaisen ihmistyypin kohtaamista, mikä tuo mieleen itselleni paikoin rasismin.

Kuten sanoin, on sarja nätti kuin mikä.

Kuten sanoin, on sarja nätti kuin mikä.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan Nagi no Asukaraan. Vaikka slice of lifet eivät olisi se sinun juttujasi, saattaa tämä silti iskeä sinuun kuten se minuun jo iski.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: