Syksyn alkumietteitä – Coppelion, Kill la Kill ja Diabolik Lovers

Sain kunnian tehdä blogimme ensimmäisen postauksen. Tässä siis mietteitäni kolmesta uuden kauden sarjasta: Coppelionista, Kill la Killista ja Diabolik Loversista. Suluissa näkyy, missä jaksossa olen tällä hetkellä.

Coppelion (3/13)

Tokio on tuhoutunut ydinvoimaonnettomuuden vuoksi, ja seutu on saastunutta. Selviytyjiä kuitenkin kaupungin raunioissa on, ja kolmesta tytöstä koostuva erikoisjoukko Coppelion lähetetään pelastamaan näitä. Tytöt selviytyvät säteilystä huolimatta tässä stadissa, sillä he eivät ole normaaleja ihmisiä, vaikka sellaisilta näyttävätkin. He ovat keinotekoisia ihmisiä.

Coppelion on maailmanloppua kuvaava sarja. Sarjasta välittyy alakuloinen tunnelma, kun tytöt kävelevät raunioissa ja kaikki ympärillä on tuhoutunut. Asetelma on kuitenkin kiehtova omalla tavallaan, ja tämä on mielestäni sarjan valttikortti. Lähes kuolleesta kaupungista on kolmen jakson aikana löytynyt yllättävänkin paljon eloa – odotan koko ajan, mitä mielenkiintoista sarja tarjoaa seuraavaksi. Sarja kuitenkin etenee hieman hitaalloisesti, mikä huolettaa minua. Coppelionin likat talsivat hitaasti pitkin ankeita katuja valtaosan sarjaa, ja haluaisin nähdä jotain muutakin.

Tytöt kävelemässä raunioissa. Sarja on pääosin juuri tätä.

Tytöt kävelemässä raunioissa. Sarja on pääosin juuri tätä.

Miinuksia sarja ansaitsee kuitenkin kankeasta animaatiosta. Hahmot ovat kuin leikkaa-liitä periaatteella taustoihin asetettuina, eikä tämä näytä kovin luontevalta. Muutenkin hahmot liikkuvat kankeasti, ja toimintakohtaukset ovat hieman laimeahkoja. Lisäksi hahmot eivät ole mitään maailman mielenkiintoisimpia. Päähenkilöt ovat kaikki erilaisia persoonia, mutta aika kuivia sellaisia. Itse aloin vasta kolmannen jakson tienoilla tunnistamaan heitä. Jos sarja ei ihan kuivaksi kasaudu, niin katson sen varmasti loppuun.

Kill la Kill (3/24)

Ryuuko Matoi alkaa opiskelemaan uudessa akatemiassa aikeinaan kaikkea muuta kuin opiskelu. Opinahjoa hallitsee oppilaskunnan puheenjohtaja Satsuki Kiryuuin väkivallan myötä. Ryuuko on varma, että Satsuki on syyllinen isänsä kuolemaan ja aikoo kostaa tälle, apuvälineenään vain toinen puoli mystisestä saksiaseesta. Hän löytää lisäksi puvun, joka käyttää Ryuukon verta antamaan tälle valtaisia voimia. Kuulostaako tarina sekavalta? Sitä se onkin.

Ensimmäiset ajatukset Kill la Killiä katsoessani olivat: ”Hyi, miten ruma sarja!” Normaalisti olen aika nirso animenkatsoja ja hyvin oudon näköiset sarjat saattavat jäädä katsomatta, mutta nyt kun olen ottanut itseäni syksyn sarjojen suhteen niskasta kiinni, päätin pysyttäytyä Kill la Killinkin parissa. Ja olen tyytyväinen, että pysyinkin. Sarja on varsin mainiota katsottavaa. Rumuus ja sarjan outous tekevät siitä juuri niin kovin erottuvan muusta massasta. Lisäksi huumori sarjassa on toimivaa, ja hahmot sopivan kaheleita – varsinkin Ryuukon ystävätär on jotain niin parasta.

Ryuuko ja hänen puolisaksihärvelinsä.

Ryuuko ja hänen puolisaksihärvelinsä.

Jos nyt jotain kritisoitavaa sarja ansaitsee, niin typerä vilauttelu ottaa itseäni päähän. Sarjaan ei mielestäni sovi yhtään vähäpukeisuus. Ryuukon löytämä puku muuttaa hänen vaatetuksensa lähes olemattomaksi ja kankut vilkkuvat sallittuakin enemmän. Mutta ei tämä kaada sarjaa kumoon.

Diabolik Lovers (5/12)

Komori Yuin, kirkon kiltin kasvatin, isä lähettää tämän opiskelemaan yökouluun, ja hän muuttaa asumaan kartanoon, jossa on muita yökoulussa käyviä. Ylläri pylläri, kyseiset poijat ovat vampyyreita – lisättäköön vielä, että sadistisia sellaisia. Yuilla ei mene hyvin.

Suoraan sanottuna, ihmettelen itsekin, miksi sarjaa vielä katson. En voi suositella sitä kenellekään, mutta jostain kumman syystä katson sitä vieläkin. Ehkä syynä on, että haluan nähdä miten sarja voi enää tästä ällöttävämmäksi mennä. Lisäksi asiaa helpottaa hieman se, että jaksot ovat vain viidentoista minuutin pituisia.

Jos ei siis vielä ilmennyt tarpeeksi selkeästi, sarja on hyvin kuvottavaa katseltavaa. Vampyyrit imeskelevät, rääkkäävät ja lähestulkoon raiskaavat Yuita jokaisessa jaksossa. Joku ”hienompi” juoni taustalla näyttäisi, mutta tämä ei kyllä ole sarjan pääpointti. Sarja on perus käänteishaaremisarja, mutta rakkausaspekti on kyllä kaukana. Helläksi hetkeksi sarjassa lasketaan se, että Yuin juuri hukuttaa yrittänyt vampyyri antaa tälle rätin tämän vedestä noukittuaan, jotta hän voi kuivaa itsensä. Ja tyhmä Yui siinä sitten vähän punastelee. Ehkä jonkun mielestä tämä on romanttista.

Miksi kidutan itseäni katsomalla tätä..?

Miksi kidutan itseäni katsomalla tätä..?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: