Kuroko no Basket: Katsoin, kestin ja voitin

Minä en katso urheiluanimea. Kunnes sitten katsoin.

En ole ikinä ollut pahemmin kiinnostunut urheilusta (tai edes sen seuraamisesta), joten on melko luonnollista, etten ollut koskaan ennen katsonut yhtään urheiluanimeakaan. Miten paljon muut sitten Prince of Tennisiä hehkuttivatkaan, niin minua ei saanut kiinnostumaan. Osasyynä tosin todennäköisesti oli se, että +150 jaksoa ei yleensä houkuttele minua aloittamaan yhtään minkään sarjan katsomista. Kevätkaudella 2012 huomasin kuitenkin uusien sarjojen listassa koripallosarjan Kuroko no Basket ja päätin, että no nythän sitä sitten kokeillaan katsoa läpi edes yksi urheiluanimekin, vaikka se jäisi viimeiseksi teokseni. Täytyy sanoa, että yllätyin positiivisesti! Ja tämän postauksen tarkoitus on kai kertoa miksi. Tai sitten päädyn vain ihkuttamaan Kurokon koiraa.

kuroko_ep24_5

Katsokaa nyt sitä! Katsokaa! Awwwww

Kuroko no Basket ei ole parasta animea ikinä eikä varmasti myöskään parasta urheiluanimea ikinä, mutta ainakin tällaista urheilusarjojen pariin aikaisemmin tutustumatonta se kuitenkin jaksoi viihdyttää 25 jaksonsa verran. Ensinnäkin yllätyin siitä, miten pidettäviä kaikki hahmot olivat. Olen tottunut siihen, että jokaisessa animessa on vähintään yksi hahmo, josta en liiemmin pidä, mutta Kurokossa aloin ennen pitkää pitää jollain lailla kaikista hahmoista – jopa niistä joita minun olisi kaiken järjen mukaan kuulunut vihata! Jopa monet melko mitättömät sivuhahmot saivat paikan sydämessäni. (Mutta suosikkihahmoni eivät kuitenkaan olleet sivuhahmoja, kuten yleensä.)

kuroko_ep22_2

Paras kaikista oli tietysti kuitenkin itse Kuroko. Omochikaeri~

Tämä sarja sai minut miettimään, että miksei kaikkea urheilua voitaisi näyttää televisiosta tässä muodossa. Minäkin voisin katsoa, jos aika ajoin kesken jääkiekko-ottelunkin tulisi hidastuksia, joiden aikana zoomataan pelaajiin ja kuullaan jotain mahtavia viisauksia ja ajatuksia pelaajien äänellä lausuttuna. Ne tekivät ainakin Kuroko no Basketin otteluista nimittäin niin huvittavaa katsottavaa, että minäkin jaksoin katsoa niistä joka ikisen läpi. Tosin jäin miettimään, että onkohan pelaajilla tosiaan aikaa ottelun aikana kuiskia vastapuolelle kommentteja, jotka saavat nämä yrittämään entistä kovemmin? Esimerkiksi listoja siitä, mitkä heidän vahvuutensa ja vastapuolen heikkoudet ovat? No, oli miten oli, niin tekiväthän ne tietysti otteluista paremman katseluelämyksen kuin televisiossa tavallisesti esitettävät koripallo-ottelut. (Siis minun mielestäni.)

"Kunhan vain ajattelin... tässä kesken tärkeän ottelun."

”Kunhan vain ajattelin… tässä kesken tärkeän ottelun.”

Jos totta puhutaan, niin sarjastahan melko suuri osa oli pelkkiä koripallo-otteluita, jotka sinänsä olivat keskenään ainakin minun harjaantumattomille urheilunseuraajan silmilleni kaikki aika samanlaisia. Jotenkin otteluihin saatiin kuitenkin aina sellainen tunnelma, että minäkin aloin jännittää sen puolesta, kuka voittaa ja olisin tahtonut olla paikalla kannustamassa – vaikka en aina ollutkaan ihan varma, että kumpaa joukkuetta. Sekään ei haitannut, etten tiedä yhtään mitään koripallon säännöistä. Otteluiden hitaat zoomaukset, musiikki ja vakavat ilmeet loivat aina jännän tunnelman. Onkohan oikea koripallo yhtä jännittävää?

Välillä koripallo voi olla näinkin järkyttävää. Nätti Momoi <3

Välillä koripallo voi olla näinkin järkyttävää. Nätti Momoi <3

Olen nyt vihdoin saanut koko ensimmäisen kauden katsottua, vaikka pidinkin välissä melko pitkän tauon (jonka takia tosiaan sainkin vasta nyt katsottua viimeiset jaksot), ja itse asiassa viimeinen jakso kyllä jätti minut odottamaan seuraavaa kautta melkein innolla. Niin paljon, että tahtoisin jopa itse mennä nyt suoraa päätä ulos pelaamaan koripalloa! Huolimatta vähäisestä 155 cm:n pituudestani, myöhäisestä kellonajasta, pelikavereiden puutteesta ja -5 °C:n pakkasesta. Itse asiassa, jos minulla olisi koripallo ja jossain lähistöllä kori, niin olisin varmaan jo lähtenyt. Mutta koska ei ole, niin päädyin vain kirjoittamaan tätä.

Yksi asia, mitä jäin tässä sarjassa miettimään oli fanservice. Siis sellainen hieman BL-henkinen selvästi naiskatsojille suunnattu fanservice. Onko minun mielikuvitukseni vain niin vilkas, että olin aina välillä näkeväni sitä vai onko se oikeasti syy, miksi monet tytöt tuntuvat tykkäävän näistä urheiluanimeista, vaikka eivät muuten olekaan urheilusta pätkääkään kiinnostuneita? Nämä ohikiitävät BL-hetket saivat minut ajoittain jotenkin vaivaantuneiksi, kun en osannut päättää, oliko ne tarkoitettu sellaisiksi vaiko eivät. Päästäkää minut tästä tuskasta ja kertokaa, oliko niitä vai ei. Onko kaikki urheiluanime tällaista?

Ajatukseni Kuroko no Basketista olivat välillä vähän samanlaiset.

Ajatukseni Kuroko no Basketista olivat välillä vähän samanlaiset.

Kenelle sitten suosittelisin Kuroko no Basketia? No, tietysti kaikille (tyttöjen?) urheiluanimen (ja ehkä koripallonkin) ystäville, mutta ainakin näin itse mitään urheiluanimea ennen katsomattomana pystyisin suosittelemaan tätä kyllä niillekin, jotka myös tahtoisivat laajentaa genrereviiriään. Minulle tämä sarja ei ollut ainakaan ollenkaan luotaantyöntävä tai ennakkoluulojani vahvistava vaan päinvastoin. Ja 25 jaksoa on vielä ihan siedettävä pituuskin! Alussa sarja lähti muistaakseni hieman hitaasti liikkeelle, mutta sen jälkeen tuli usein maratoonattua ihan innolla useampiakin jaksoja putkeen.

Olin ihan tohkeissani lähdössä tämän kesän Desuconiinkin mukaan Kuroko no Basket -cosplayryhmäänkin ja hahmona olisi ollut ihana, pinkkihiuksinen valmentaja-Momoi, mutta valitettavasti jouduin jäämään ryhmästä pois, kun sain kesäksi työharjoittelupaikan Japanista. Ei siis coneja minulle tänä kesänä. :( Mutta yritän kestää sen kuin mies, kun pääsen sitten kuitenkin sentään Japaniin.

Riko ei ihan vielä saanut minua vakuuttumaan tämän tempun eduista.

Riko ei ihan vielä saanut minua vakuuttumaan tämän tempun eduista.

Voisin puhua sarjan hahmoista vielä vaikka miten paljon, mutta koska niitä hyviä hahmoja tosiaan oli hyvin paljon, niin ehkä jätän tämän tällä kertaa tähän. Ehkä myös siitä syystä, että sarjan alkupään katsomisesta alkaa olla aikaa kohta jo vuosi… Mutta seuraavaa kautta odottelemaan!

P.S. Pahoitteluni siitä, että suuri osa materiaalista on noin neljästä viimeisestä jaksosta. Aloitin tämän blogin vasta ollessani ihan loppusuoralla tämän sarjan osalta ja vaikka Kuroko no Basket ihan hyvä sarja olikin, niin ei kuitenkaan niin hyvä, että olisin heti halunnut katsoa sen uudestaan alusta asti.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: